Juho Härmänen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Juho Aarne Vilhelm Härmänen (12. maaliskuuta 1898 Alahärmä14. toukokuuta 1955) oli suomalainen jääkäriluutnantti.[1][2]

Perhe ja koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hänen vanhempansa olivat kauppias Juho Emil Härmänen ja Sanna Maija Mäki. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1920 Hilma Susanna Niemelän kanssa, joka kuoli vuonna 1935. Härmänen kävi kansakoulun.[1][2]

Jääkärikausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Härmänen työskenteli liikeapulaisena ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 3. komppaniaan 15. marraskuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella.[1][2]

Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös: Suomen sisällissota

Härmänen saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana aliupseeriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan joukkueenjohtajaksi 1. Jääkärirykmentin 2. jääkäripataljoonan 2. komppaniaan. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Lempäälässä (muun muassa Vuohiniemellä), missä hän haavoittui 4. huhtikuuta 1918.[1][2]

Sisällissodan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sisällissodan jälkeen Härmänen siirrettiin Kaartin jääkäripataljoonaan, missä hän toimi 3. komppanian vääpelinä. Hänet siirrettiin edelleen 15. tammikuuta 1919 vääpeliksi Keski-Suomen rykmentin 2. komppaniaan, josta hän erosi 11. helmikuuta 1919 ja siirtyi liikealalle ollen muun muassa vuodet 1924–1928 Australiassa. Suomeen palattuaan hän jatkoi liikemiehenä Alahärmässä.[1][2]

Talvi- ja jatkosota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Härmänen osallistui talvisotaan Panssarikoulutuskeskuksessa Hämeenlinnassa ja jatkosodan puhjettua hänet komennettiin joukkueenjohtajaksi Panssaripataljoonaan ja osallistui taisteluihin Itä-Karjalassa. Vuonna 1942 hänet siirrettiin 7. Armeijakunnan Ampumatarvikekenttämakasiinille ja edelleen Henkilötäydennyskeskus 5:een, josta hänet kotiutettiin vielä samana vuonna ja hän jatkoi toimiaan liikemiehenä Alahärmässä. Hänet haudattiin Alahärmään.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
  • Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
  2. a b c d e f Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975