Joseph von Eichendorff

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Joseph von Eichendorff.

Joseph von Eichendorff (10. maaliskuuta 1788 Lubowitz, Ratibor, Ylä-Sleesia, Preussi26. marraskuuta 1857 Neisse, Preussi[1]) oli saksalainen vapaaherra sekä saksalaisen romantiikan runoilija ja kirjailija.

Eichendorff kasvatettiin ylimyksellisessä loisto- ja nautinnonelämässä, mutta samalla ankaran katolisesti. Jo alusta alkaen hänessä oli romanttinen piirre ja intohimoinen viha vierasta valtaa vastaan. Hän julkaisi ensin runoja salanimellä Florens ja romaanin Ahnung und Gegenwart (1811). Eichendorff osallistui vuosien 1813–1815 vapautussotaan. Hänet nimitettiin 1821 hallitusneuvokseksi ja 1831 opetusministeriön neuvokseksi. Hän erosi virkamiesuralta 1845.[2]

Eichendorffin ensimmäisen tuotantokauden teoksia ovat Krieg den Philistern, dramatisehes Märchen (1824), novelli Aus dem Leben eines Taugeniclits (1826), murhenäytelmät Ezzelin von Romano (1828), Der letzte Held von Marienburg (1830), huvinäytelmät Die Freier (1833) ja Gedichte (1837). Eichendorffin runot henkivät syvää, haaveellista luonnontuntemusta, ja niiden muoto on omintakeinen ja soinnukas. Ne kuuluvat romantiikan parhaimpiin tuotteisiin.[2]

Eichendorffin myöhempiä tuotteita ovat Kreivi Lucanorin (1843) ja Calderonin hengellisten näytelmien (1846–1453) saksankielinen. käännös. Teos Über die ethische und religiöse Bedeutung der neuen romantisehen Poesie in Deutschland (1847) aloitti hänen kirjallisuushistoriallisten teostensa sarjan. Niistä merkittävimpiä ovat Zur Geschichte des Dramas (1854) ja Geschichte der poetischen Literatur Deutschlands (1857). Niissä ilmenee vahva espanjalaisen runouden ihailu. Loppuiällä hänen oma runollinen tuotantonsa muuttui voittopuolisesti tendenssimäiseksi, kuten kertomarunoelmissa Julian, ein Romanzenzyklus (1835) ja Robert und Guiscard (1855).[2]

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eichendorffin isä oli preussilainen upseeri ja vapaaherra. Josephilla ja hänen veljellään Wilhelmillä oli oma kotiopettaja. Joseph luki lapsena seikkailuromaaneja, ritariromaaneja ja antiikin taruja ja teki 12-vuotiaana ensimmäiset kirjalliset yritelmänsä sekä päiväkirjamerkintänsä.

Eichendorff opiskeli oikeustiedettä Hallessa, Heidelbergissä, Berliinissä ja Wienissä. Berliinissä hän loi kontaktit Johann Gottlieb Fichteen, Ludwig Achim von Arnimiin, Clemens Brentanoon ja Heinrich von Kleistiin. Vuosina 1813–1815 hän osallistui Napoleonin sotiin Saksan vapauttamiseksi Napoleonin joukkoja vastaan. Vuodesta 1816 lähtien Eichendorff oli Preussin valtion palveluksessa erilaisissa korkeissa viroissa, ja hänen uransa huipentui vuonna 1841 nimitykseen salaiseen hallitusneuvostoon. Vuonna 1844 hän jättäytyi eläkkeelle.

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eichendorffin teoksille on ominaista luonnonläheisyys ja optimismi. Tyhjäntoimittajan elämästä kertoo suorastaan naiivista nuoresta miehestä, joka työnteon sijasta lähtee musisoiden kiertämään maata ja saa tyydytyksen rakkaudesta, joka on aluksi onneton. Eichendorffin teokset ovat uskonnollisia romantiikan ajan hengessä. Eichendorffilla on taipumusta panteistiseen jumalakäsitykseen, jonka juuret kuitenkin ovat kristinuskossa.lähde?

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomennetut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tyhjäntoimittajan elämästä (suom. Antero Manninen, runot O. Manninen). Porvoo: WSOY, 1950. (Alkuteos: Aus dem Leben eines Taugenichts, 1826.)
  • Runo Murtunut sormus (suom. Elina Vaara), kaksi runoa sikermästä Lapseni kuoltua (suom. Uuno Kailas) sekä otteita Tyhjäntoimittajan elämästä (suom. Elvi Rinne) ilmestyneet teoksessa Saksalaisen kirjallisuuden kultainen kirja. Toim. Rafael Koskimies. Porvoo: WSOY, 1930.
  • Novelli "Onnenritarit" (Alkuteos: "Die Glücksritter", 1840) teoksessa Saksalaisia kertomuksia romantiikan aikakaudelta. Valikoinnin suorittanut ja jälkikirjoituksen laatinut Yrjö Hirn. Suomentanut J. A. Hollo. Runot suomentanut Yrjö Kaijärvi. Helsinki: Otava, 1952.
  • Runot Kaipaus sekä Vanha puutarha (suom. Aale Tynni) ilmestyneet teoksessa Tuhat laulujen vuotta. Toim. Aale Tynni. Porvoo: WSOY, 1957/1974/2004.

Alkukieliset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Runot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lied
  • Lockung
  • Die Riesen, Anklänge (1808)
  • Abschied (1810)
  • Zwielicht (1812)
  • Sehnsucht (1834)
  • Mondnacht (1837)
  • Der Abend
  • Wünschelrute (1835)
  • Der Einsiedler (1835)
  • Waffenstillstand der Nacht
  • Schöne Fremde (vor 1834)
  • Das zerbrochene Ringlein (1837)
  • In der Fremde
  • Echte Liebe
  • Die Blätter fallen
  • Der Soldat
  • Wanderlied der Prager Studenten
  • An der Grenze
  • Heimweh
  • Abschied
  • Der Gärtner
  • Der frohe Wandersmann
  • Waldgespräch
  • Frische Fahrt
  • Durcheinander
  • Wunder über Wunder
  • Frisch auf!
  • Allgemeines Wandern
  • Nachts

  • Die Nachtblume
  • Morgengebet (1814)
  • Der Glücksritter
  • Der Nachtvogel
  • Frühlingsnacht
  • Kurze Fahrt
  • Neue Liebe
  • Schifferspruch
  • So oder so
  • Der Kehraus
  • Die zwei Gesellen
  • Winternacht
  • Vöglein in den sonn'gen Tagen
  • Trost
  • An meinem Geburtstage
  • Weihnachten
  • In Danzig (1842)
  • Reiselied
  • Der stille Grund
  • Der Blick
  • Die Nacht
  • Lieber alles
  • Die Stillen
  • Der letzte Gruß
  • Erinnerung
  • Weihnachten
  • Lichtlein im Walde (1836)
  • Frühlingsgruß
  • Stimmen der Nacht (1841)
  • Der Morgen

Romaanit ja kertomukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Die Zauberei im Herbste (1808) (Märchen)
  • Ahnung und Gegenwart (1815)
  • Das Marmorbild (1819)
  • Aus dem Leben eines Taugenichts (1826)
  • Viel Lärmen um nichts (1833)
  • Dichter und ihre Gesellen (1834)
  • Das Schloß Dürande (1836)
  • Unstern (1839)
  • Die Entführung (1839)
  • Eine Meerfahrt (1841)
  • Die Glücksritter (1841)

Eepokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Julian (1853)
  • Robert und Guiscard (1855)
  • Lucius (1857)

Näytelmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Krieg den Philistern (1824)
  • Ezzelin von Romano (1828)
  • Meierbeths Glück und Ende (1828)
  • Der letzte Held von Marienburg (1830)
  • Die Freier (1833)

Koottujen teosten kriittinen laitos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Eine historisch-kritische Ausgabe Sämtliche Werke des Freiherrn Joseph von Eichendorff. Max Niemeyer Verlag, Tübingen.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Eichendorff, Joseph, Nordisk familjebok, Uggleupplagan. 7. palsta 45 (ruotsiksi)
  2. a b c Eichendorff, Joseph, Tietosanakirja osa 2, palsta 569–570, Tietosanakirja Osakeyhtiö 1909

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]