Joseph Lortz

Joseph (Adam) Lortz (13. joulukuuta 1887 Grevenmacher, Luxemburg – 21. helmikuuta 1975 Luxemburg) oli katolinen kirkkohistorioitsija. Hän oli arvostettu reformaation tutkija ja ekumeenikko.

Lortz vihittiin papiksi 1913. Sodan jälkeen hän opetti Mainzin yliopistossa ja toimi parikymmentä vuotta Euroopan historian instituutin johtajana, jolloin hän muodosti ympärilleen Luther-tutkimuksen koulukunnan.

Lortzin työtä pidetään käännekohtana katolisessa reformaationtutkimuksessa sen irtautuessa aiemmasta polemiikista objektiivisempaan lähestymistapaan. Häntä ei tutkimuksessa kiinnosta juurikaan Martti Lutherin persoonallisuus. Lortzin pääväite oli, että Luther nujersi itsessään katolisuuden, joka ei ollutkaan perimmältään katolisuutta. Ajatus, että Lutherin ero kirkosta olisi perustunut väärinkäsitykseen, on kuitenkin liian pitkälle menevä tulkinta hänen pääteoksensa Die Reformation in Deutschland valossa. Lortzin tutkimuksella on katsottu olevan vaikutusta siihen avoimuuteen, jota Vatikaanin toinen kirkolliskokous osoitti Lutherin pyrkimyksiä kohtaan.

Joseph Lortzin oppilaita ovat muun muassa Erwin Iserloh ja Peter Manns. Muita Lortzin koulukuntaan kuuluvia teologeja ovat muun muassa ranskalainen Daniel Olivier ja amerikkalainen Jared Wicks.

Lähteet

• Kauko Pirinen: Seitsenpäinen Luther. SLEY 1984, s. 72–84