Joseph Babinski
| Joseph Babinski | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Joseph Jules François Félix Babinski |
| Syntynyt | 17. marraskuuta 1857 Pariisi, Ranska |
| Kuollut | 13. joulukuuta 1932 (75 vuotta) |
| Kansalaisuus | Ranska |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | Pariisin yliopisto |
| Tutkimusalue | Neurologia |
Joseph Jules François Félix Babinski (puol. Józef Julian Franciszek Feliks Babiński; 17. marraskuuta 1857 Pariisi – 29. lokakuuta 1932 Pariisi) oli ranskalainen neurologi. Hänet tunnetaan parhaiten Babinskin refleksistä, joka on patologinen plantaarinen (jalkapohjanpuoleinen) refleksi ja joka indikoi kortikospinaaliradan vauriota.
Babinski vaikutti systemaattisen kliinisen neurologisen tutkimuksen kehittämiseen.[1] Väitöstyönsä Babinski teki MS-taudista.[1]
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Babinski syntyi Pariisissa puolalaisen insinöörin[2] ja tämän vaimon perheeseen. Vanhemmat olivat paenneet vuonna 1848 Varsovasta Pariisiin, koska Venäjä yritti pysäyttää Puolan itsenäistymispyrkimykset.
Babinski suoritti lääketieteen tutkintonsa Pariisin yliopistossa vuonna 1884. Hänestä tuli professori Jean-Martin Charcot'n lempioppilas Salpêtrièren sairaalassa.
Babinski jäi vaille tukea Charcot'n kuoltua vuonna 1893. Babinski ei osallistunut akateemisiin kilpailuihin. Hänellä oli paljon aikaa kliiniselle neurologialle työskennellessään Hôpital de la Pitiéssä.
Babinski kiinnostui myös hysterian patogeneesistä, ja hän oli ensimmäinen, joka esitti hyväksyttävät erotusdiagnostiset kriteerit, joilla hysteria voitiin erottaa orgaanisista taudeista. Hän muodosti käsitteen pitiatismi.
Babinski esitti ensimmäisen raportin phenomène des orteils vuonna 1986 Société de Biologien kokouksessa. Hänen mukaan jalkaterän normaali refleksi on varpaiden plantaarinen refleksi, mutta kortikospinaaliradan vamma aiheuttaa isovarpaan dorsaalisen fleksion – "Babinskin refleksin".
Ensimmäisen maailmansodan aikana Babinski hoiti useita traumaattisia neurologiatapauksia Pitié-sairaaloissa. Havaintojensa pohjalta hän kirjoitti vuonna 1917 yhdessä Jules Frometin kanssa teoksen "Hysteropithiatisme en Neurologie de Guerre", jonka käänsi seuraavana vuonna englanniksi Sir H. Rolleston. Babinski käänsi itse joitakin teoksiaan puolaksi.
Babinski toimi neurologian professorina Pariisin yliopistossa ja kirjoitti uransa aikana yli 200 tutkielmaa ahdistuneisuushäiriöstä.
Babinski kuoli Pariisissa 13. joulukuuta 1932. Viimeisinä elinvuosinaan hän sairasti Parkinsonin tautia.
Tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Babinski ehti nähdä, kuinka hänen tieteellinen työnsä sai kansainvälistä arvostusta. Nykyisessä Liettuassa sijaitseva Vilnan yliopisto ja American Neurological Society sekä muut ulkomaiset järjestöt kunnioittivat hänen työtään.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b "Babinski positiivinen" Joseph Franþois Felix Babinski 1857–1932 1993. Aikakauskirja Duodecim. Viitattu 26.7.2019.
- ↑ Henri Joseph Séverin BABINSKI (1855-1931), Annales (Archive)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- http://www.whonamedit.com/doctor.cfm/370.html
- Janusz H. Skalskin artikkeli Journal of Neurology- lehdessä: http://link.springer.com/article/10.1007%2Fs00415-007-0628-2
| ||||||||||||||||||
