Jorge Ubico

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jorge Ubico
Guatemalan presidentti
14. helmikuuta 1931 – 4. heinäkuuta 1944
Edeltäjä José María Reina Andrade
Seuraaja Federico Ponce Vaides
Tiedot
Syntynyt 10. marraskuuta 1878
Guatemala City, Guatemala
Kuollut 14. kesäkuuta 1946 (67 vuotta)

Jorge Ubico y Castañeda (10. marraskuuta 1878 Guatemala City, Guatemala14. kesäkuuta 1946 New Orleans, Louisiana) oli Guatemalan diktaattori 1931–1944.

Nuoruus ja poliittisen uran alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ubico syntyi 1878, ja hänen vanhempansa olivat Arturo Ubico ja Matilde Castañeda. Hän opiskeli ensin Euroopassa ja sitten Guatemalassa. Perhe asui myös hetken Meksikossa, missä Arturo Ubico työskenteli diplomaattina. Jorge Ubico liittyi armeijaan 19-vuotiaana, 1897. Hän yleni nopeasti ja sai kapteenin arvon 1900 ja hieman myöhemmin everstiluutnantin arvon. Ubico nimettiin 1907 Alta Verapazin departementin komentajaksi ja 1911 Retalhuleun komentajaksi.[1]

Ubicosta tuli 1910-luvulla prikaatikenraali, ja hän pääsi parlamenttiin.[2] Ubicosta tuli asevoimien komentaja, ja hän oli kaatamassa Carlos Herreran hallintoa 1921.[1] Hän oli José María Orellanan sotaministeri 1921–1923. Hän vaikutti tuolloin sotilaskoulutuksen muotoutumiseen Yhdysvaltain mallien mukaisiksi.[3]

Presidenttinä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ubico pyrki presidentiksi 1922 ja 1926 mutta ei tullut kummalakaan kertaa valituksi. Vuoden 1931 vaaleissa hän oli sen sijaan ainoa ehdokas, ja hänet valittiin näin presidentiksi.[1] Hän hallitsi itsevaltiaasti ja murskasi poliittiset vastustajansa 1932–1934. Hän vetosi kapinan uhkaan ja siihen, että hänet oli jo yritetty murhata. Ubico perusti myös salaisen poliisin, joka valvoi myös asevoimia. Hänen astuessa valtaan 1930-luvun lama oli pahimmillaan. Kahvin ja banaanin vienti kärsi. Ubico myönsikin United Fruit Companylle lisää verohelpotuksia. Hän lakkautti velkaorjuuden, mutta korvasi sen työvelvollisuudella. Alle 2,5 hehtaaria maata omistavat pientalonpojat velvoitettiin työskentelemään 100–150 päviää vuodessa suurtiloilla tai valtiolla.[3]

Keski- ja yläluokka tukivat vielä 1930-luvulla Ubicon politiikkaa, mutta toisen maailmansodan aikana hänen asemansa heikkeni. Vaikka Ubicolla oli natsisympatioita, hän joutui julistamaan sodan Saksalle, koska sitä kautta pystyi liittymään tärkeään yleisamerikkalaiseen kahvisopimukseen, joka takasi kahvin myynnin Yhdysvaltoihin vakain hinnoin.[3]

Guatemalassa käynnistyi opiskelijamielenosoituksia kesällä 1944. Niiden tavoitteena oli aluksi muuttaa yliopistohallintoa, mutta vaatimukset laajenivat myös kaikkiin kansalaisvapauksiin, kun poliisi käytti kovia otteita mielenosoittajiin. Opiskelijoita alkoivat tukea monet kansalaiset ja nuoret upseerit, kun Ubico ei saanut tukea Yhdysvalloilta ja samaan aikaan El Salvadorin diktaattorin Maximiliano Hernández Martínezin valta kaadettiin. Kesäkuun lopulla Ubicolle annettiin 300 merkkihenkilön allekirjoittama vaatimus kansalaisoikeuksista. Ubico päätti luopua vallasta mutta siirsi sen itse valitsemalleen seuraajalle Federico Ponce Vaidesille, joka jatkoi pitkälti Ubicon politiikkaa.[3]

Ubico lähti maasta vuonna 1944 ja muutti New Orleansiin, missä kuoli kaksi vuotta myöhemmin.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Valtonen, Pekka: Latinalaisen Amerikan historia. Helsinki: Gaudeamus Kirja, 2001. ISBN 951-662-843-5.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Jorge Ubico Castañeda Biografías y Vidas. Viitattu 20.12.2011. (espanjaksi)
  2. Jorge Ubico Encyclopædia Britannica. 2011. Encyclopædia Britannica Online. Viitattu 20.12.2011. (englanniksi)
  3. a b c d Valtonen, s. 288–289.