John Fisher

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
John Fisher
John Fisher (painting).jpg
Henkilötiedot
Syntynytn. 1469
Beverley, Yorkshire, Englanti
Kuollut22. kesäkuuta 1535
Lontoo

John Fisher (n. 1469 Beverley, Yorkshire, Englanti22. kesäkuuta 1535 Lontoo) oli englantilainen kardinaali, Rochesterin piispa ja Cambridgen yliopiston kansleri. Fisher teloitettiin kuningas Henrik VIII:n käskystä Englannin uskonpuhdistuksen aikana, koska hän kieltäytyi hyväksymästä kuningasta Englannin kirkon päämieheksi ja koska hän kannatti katolisen kirkon oppia paavin ylivallasta.[1][2]

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kauppiaan poika Fisher opiskeli Cambridgessa ja vihittiin papiksi vuonna 1491. Hän sai Henrik VII:n äidin Lady Margaret Beaufortin huomion, joka teki hänestä hänen rippi-isänsä ja kappalaisensa. Fisherin vaikutuksesta Margaret perusti Cambridgeen Christ’s Collegen vuonna 1505 ja St. John’s Collegen. Margaretin kuoltua vuonna 1509 Fisher otti vastuun St. John’sista ja vei sen perustamisen loppuun vuonna 1511. Vuonna 1504 hänet nimitettiin Cambridgen kansleriksi ja Rochesterin piispaksi. Hänet nimitettiin yhdeksi englantilaisista piispoista 5. Lateraanikonsiiliin vuonna 1512, mutta hän ei osallistunut kokoukseen.[1][2]

1520-luvulla Fisher kirjoitti luterilaisuutta ja siihen liittyviä, roomalaiskatolisen kirkon harhaoppisina pitämiä oppeja vastaan, ja sai Manner-Euroopassa mainetta teologina. Englannin ylähuoneessa Fisher vastusti jyrkästi kaikkea valtion puuttumista kirkon asioihin. Fisher puolusti tiukasti katolisen kirkon oppia, mutta humanistina uskoi myös, että joitakin kirkon käytäntöjä olisi uudistettava. Fisher halusi kuitenkin, että tämä uudistus tulisi katolisen kirkon sisältä, ja tuomitsi protestanttisen liikkeen.[1][2]

Kun Henrik VIII:n ja Katariina Aragonialaisen avioliiton pätevyys asetettiin ensimmäisen kerran avoimesti kyseenalaiseksi vuonna 1527, Fisher vihastutti kuninkaan puolustaessaan Katariinaa ja avioliiton pätevyyttä. Myöhemmin hän saarnasi Lontoossa kuningattaren puolesta. Vuonna 1531 hän vastusti kiivaasti sitä, että Henrikille myönnettäisiin titteli ”Englannin kirkon ja papiston ylin pää”, ja myöhemmin hän hylkäsi vuoden 1534 suprematialain, joka antoi kuninkaalle Englannin kirkon herruuden.[1][2]

Maaliskuussa 1534 Henrikin avioliitto Katariinan kanssa julistettiin mitätöidyksi ja avioliitto Anne Boleynin kanssa päteväksi. Fisher ja Thomas More kieltäytyivät vannomasta valaa, joka edellytti, että he hylkäisivät paavin, julistaisivat Henrikin ja Katariina avioliiton pätemättömäksi ja tunnustaisivat, että Henrikin ja Anne Boleynin lapset olisivat laillisia kruununperillisiä. He olivat halukkaita hyväksymään perimysoikeuden parlamentin toimivaltaan kuuluvana asiana, mutta he eivät voineet hyväksyä lain muuta osaa, erityisesti koska siinä kiellettiin paavin valta. Vastikään hyväksytyn maanpetoslain nojalla kieltäytyminen tulkittiin maanpetokseksi. Toukokuun 20. päivänä 1535 paavi Paavali III nimitti Fisherin kardinaaliksi, mikä raivostutti Henrik VIII:n. Hänet asetettiin syytteeseen 17. kesäkuuta, tuomittiin maanpetoksesta ja teloitettiin Lontoon Tower Hillillä.[1][2]

Katolinen kirkko julisti Fisherin pyhimykseksi 19. toukokuuta 1935.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e John Fisher Encyclopedia Britannica. 1911. Viitattu 23.11.2022.
  2. a b c d e Huddleston, Gilbert: St John Fisher The Catholic Encyclopedia. 1910. Viitattu 23.11.2022.
  3. C N Trueman: John Fisher The History Learning Site. 2015. Viitattu 23.11.2022.