John Blow

John Blow

John Blow (kastettu 23. helmikuuta 1649 – 1. lokakuuta 1708) oli englantilainen barokkisäveltäjä, joka muistetaan kirkkomusiikistaan ​​ja Venus ja Adonis -oopperasta, jota pidetään varhaisimpana säilyneenä englantilaisena oopperana. Hänen tunnetuimpia teoksiaan on juhlallinen Jaakko II:n kruunajaisia varten sävelletty teos God spake sometime in visions.^lähde?

Blow sai luultavasti koulutuksensa Magnus Song Schoolissa Nottinghamshiressä ja vuonna 1660 hänestä tuli kuorolainen Chapel Royalissa. Hänet nimitettiin Westminster Abbeyn urkuriksi (1668), ja vuonna 1669 hänestä tuli yksi kuninkaan virginaalinsoittajista. Hänellä oli edelleen myös virka Chapel Royalissa. Hänellä oli suuri vaikutus johtamiinsa kuorolaisiin ja myös oppilaaseensa Henry Purcelliin. Vuosina 1676 tai 1677 hänestä tuli yksi Chapel Royalin urkureista, ja vuonna 1677 Canterburyn dekaani ja kapituli myönsivät hänelle musiikin tohtorin arvon.

Vuonna 1674 Blow meni naimisiin Elizabeth Braddockin kanssa, heille syntyi viisi lasta, joista kaksi kuoli ennen aikuisuutta, ja vaimo kuoli kymmenen vuotta häiden jälkeen. Entisestä oppilaasta Henry Purcellista tuli vuosien varrella Blown kollega ja läheinen ystävä. Purcellin kuolema 21. marraskuuta 1695 oli musertava menetys Blow'lle. Tapahtuma sai hänet kirjoittamaan yhden kuuluisimmista teoksistaan vuonna 1696, Oodin herra Henry Purcellin kuoleman kunniaksi.

Vuodet 1680–1700 olivat Blown elämän tuotteliaimpia ja vauraimpia. Hänellä oli arvostettuja tehtäviä sekä Westminster Abbeyssä, Chapel Royalissa että St.Paulin katedraalissa. Virkatehtäviin kuului paljon uskonnollisen ja maallisen seremoniamusiikin säveltämistä. Ainakin 10 jumalanpalvelusta ja yli 100 hymniä on säilynyt, ja monet ovat edelleen säännöllisesti käytössä. Hän oli parhaimmillaan kokonaisten hymnien säveltämisessä yksinkertaisessa sointu- tai kontrapunktityylissä, jossa vahvat ja sulioset melodiat kehitettiin pohjabasson päälle. Hän loisti myös jumalanpalvelusten säveltämisessä; huomattava on hänen G-duuri-jumalanpalveluksensa. Hänen teoksensa Venus ja Adonis, joka kirjoitettiin vuosien 1680 ja 1685 välillä hovissa esitettäväksi ja jota hän kutsui nimellä A Masque for the Entertainment of the King, oli tärkeä englantilaisen oopperan kehityksessä. Se on ensimmäinen säilynyt englanninkielinen draamateos, jossa koko teksti on sävelletty ilman puhuttua dialogia tai ylimääräistä musiikkiviihdettä. Hänen yhdelle, kahdelle, kolmelle ja neliääniselle kokoonpanolle säveltämänsä laulut, jotka esiintyvät monissa nykykokoelmissa ja hänen omassa Amphion Anglicuksessaan (1700), ovat tunnettuja viehättävistä melodioistaan.