Johannes Bernardi

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Johannes Bernardi (viimeistään 1395 Kalmar20. syyskuuta 1445 Naantali) oli ruotsalainen birgittalaismunkki ja Suomen katolisen kirkon pappi, joka toimi Naantalin luostarin ensimmäisenä esimiehenä.[1]

Bernardin isä oli mahdollisesti Kalmarin porvari Bernardurs Sartor. Hän meni munkiksi Vadstenan luostariin 1420, mutta anoi paavilta 1430 lupaa siirtyä toiseen luostariin. Sitä hän ei kuitenkaan käyttänyt. Valtaneuvoston päätettyä Suomen piispan Maunu Tavastin pyynnöstä luostarin perustamisesta vuonna 1438 Bernardi lähetettiin Suomeen 27. toukokuuta 1440 neljän sisaren, yhden maallikkoveljen ja kahden muun pappisveljen kanssa. Bernardi toimi heidän johtajanaan. Kun luostarin paikka Maskun Karinkylässä osoittautui sopimattomaksi, Bernardi pyysi 1441 luostarin siirtämistä uuteen paikkaan. Hän itse palasi Vadstenan emäluostariin ilman lupaa 1443, mutta tuli takaisin Suomeen jo seuraavana vuonna. Tällä välin luostarin uudeksi paikaksi oli päätetty nykyisen Naantalin alue, joka oli vielä tuolloin Raisiota. Bernardi luopui luostarin johtajuudesta 1445, mutta ei kerinnyt palata takaisin Ruotsiin ennen kuolemaansa.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Klockars, Birgit (suom. Tapiolinna, Olavi): ”Johannes Bernardi”, Suomen kansallisbiografia, osa 4, s. 438-439. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-445-2. Teoksen verkkoversio.