Johannes Aventinus
| Johannes Aventinus | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 4. heinäkuuta 1477 Abensberg, Baijeri |
| Kuollut | 9. tammikuuta 1534 (56 vuotta) Regensburg |
| Koulutus ja ura | |
|
|
|
Johannes Aventinus (oikealta nimeltään Johannes Turmair tai Thurmayr; 1. helmikuuta 1477 Abensberg, Baijeri – 9. tammikuuta 1534 Regensburg) oli saksalainen humanisti ja historioitsija. Häntä on kutsuttu "Baijerin Herodotokseksi".[1][2][3]
Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Johannes Turmair otti Aventinum-nimen synnyinkaupunkinsa Abensbergin latinankielisen nimen mukaan. Opiskeltuaan Ingolstadtissa, Wienissä, Krakovassa ja Pariisissa hän palasi Ingolstadtiin vuonna 1507, ja hänet nimitettiin vuonna 1509 Baijerin ja Münchenin edesmenneen herttuan Albrekt IV:n kahden nuoremman pojan, Ludvigin ja Ernstin, kotiopettajaksi. Hän pysyi tässä tehtävässä vuoteen 1517, kirjoitti latinankielisen kieliopin ja muita oppikirjoja oppilaidensa käyttöön ja matkusti vuonna 1515 Ernstin kanssa Italiassa. Vuonna 1517 Baijerin herttua Vilhelm IV nimitti hänet Baijerin historiankirjoittajaksi ja hän sai tehtäväkseen kirjoittaa maan historian. Monet hänen tätä tarkoitusta varten keräämistään tärkeistä asiakirjoista ovat säilyneet vain hänen kopioissaan. Saatuaan Annales Boiorum -teoksen valmiiksi vuonna 1521, hän ryhtyi kirjoittamaan siitä saksankielistä versiota nimeltä Bayerische Chronik, jonka hän sai valmiiksi joitakin vuosia myöhemmin. Teos oli ensimmäinen merkittävä saksankielinen historiikki. Hän oli mukana perustamassa Sodalitas litteraria Angilostadensis -järjestöä. Vaikka Aventinus ei lopullisesti omaksunut protestanttista uskoa, hän suhtautui myötätuntoisesti reformaattoreihin ja heidän opetukseensa ja osoitti voimakasta vastenmielisyyttä munkkeja kohtaan. Hän myös vastusti pyhiinvaelluksia ja aneita. Tästä syystä hänet vangittiin vuonna 1528, mutta hänen ystävänsä saivat pian hänet vapaaksi. Hänen loppuelämänsä oli jokseenkin levotonta.[1][2][3]
Seitsemässä niteessä julkaistu Annales käsittelee Baijerin historiaa yhdessä maailmanhistorian kanssa varhaisimmista ajoista vuoteen 1460 asti. Aventinus osoittaa voimakasta myötätuntoa keisarikuntaa kohtaan sen taistelussa paavinvaltaa vastaan. Teos jossain määrin ennakoi nykyaikaista tieteellistä historian tutkimusmenetelmää. Annales julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1554, mutta monet tärkeät kohdat jätettiin tästä painoksesta pois, koska ne vastustivat roomalaiskatolisia. Nicholas Cisner julkaisi täydellisemmän painoksen Baselissa vuonna 1580. Aventinus kirjoitti muitakin vähemmän tärkeitä kirjoja.[1][2][3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Johannes Aventinus Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||||||
