Johann Friedrich Hartknoch

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Esimerkki Hartknochin julkaisemien kirjojen nimiösivuista: Critik der reinen Vernunft, von Immanuel Kant, Profeſſor in Königsberg (Riga: verlegts Johann Friedrich Hartknoch, 1781). Valokuvannut H.-P. Haack

Johann Friedrich Hartknoch (latv. Johans Frīdrihs Hartknohs) (18. syyskuuta 1740 Gołdap, Itä-Preussi1. huhtikuuta 1789 Riika) oli latvialainen cembalisti ja kustantaja.[1] Isältään musiikkikoulutuksen saanut Hartknoch toimi Königsbergissä kustannusalaan perehtyessään vuodesta 1761 nuoren Johann Friedrich Reichardtin opettajana.[2][1] Kaksi vuotta myöhemmin hän perusti Mitauhun (nyk. Jelgava) kustannustalon, jolla oli haaraosasto Riiassa.[1] Sittemmin Riian-osastosta tehtiin kustannustalon päätoimipaikka ja kustannettavaksi otettiin kirjallisuuden ohella musiikki.[1] Johann Friedrich Hartknochin kuoleman jälkeen kustannustalon toimintaa jatkoi hänen samanniminen poikansa (1768–1819).[1]

Hartknoch julkaisi muiden muassa seuraavien merkkihenkilöiden kirjallista tuotantoa: Johann Gottfried von Herder – joka oli Hartknochin läheinen ystävä –, Immanuel Kant, Nikolai Karamzin, vapaaherra Adolph Knigge, Mihail Lomonosov ja Venäjän keisarinna Katariina II.[1] Musiikkikustantajana Hartknochin pääpaino suuntautui Mannheimin koulukuntaan sekä Johann Sebastian Bachin poikien Carl Philipp Emanuelin, Johann Christianin ja Johann Christoph Friedrichin ja näiden lähipiiriin kuuluneen Johann Gottfried Müthelin samoin kuin aiemman oppilaansa Reichardtin sävellystuotantoon.[2][1][3] Vuosina 1767–1797 Hartknochin kustannustalo julkaisi musiikkia yhteensä 35 nimekettä, jotka kaikki kuitenkin painettiin Leipzigissa.[3]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ilona Breģe: "Die Rigaer Buchdruckereien im 17. und 18. Jahrhundert als Notenvorlage: Nach den Notenmaterialien der Bibliotheken in Riga". Musikgeschichte zwischen Ost- und Westeuropa: Symphonik – Musiksammlungen: Tagungsbericht Chemnitz 1995, herausgegeben von Helmut Loos (= Deutsche Musik im Osten. Bd. 10). Sankt Augustin: Academia, 1997. ISBN 3-88345-726-4. Sivut 287–300
  • Ulrich Leisinger: "Beziehungen des Rigaer Verlegers Johann Friedrich Hartknoch zur Musikerfamilie Bach: eine Dokumentation". Carl Philipp Emanuel Bach, Musik zwischen West und Ost: Bericht über das internationale Symposium vom 12. bis 16. März 1998 in Frankfurt (Oder), Żagań und Zielona Góra. Teil 2: Die Verbreitung der Werke Carl Philipp Emanuel Bachs in Ostmitteleuropa im 18. und 19. Jahrhundert, herausgegeben von Ulrich Leisinger und Hans-Günter Ottenberg im Auftrag der Konzerthalle "C. Ph. E. Bach" (= Carl-Philipp-Emanuel-Bach-Konzepte. Sonderreihe. Bd. 3). Frankfurt (Oder): Konzerthalle "Carl Philipp Emanuel Bach", 2002. ISBN 3-00-007392-2. ISBN 978-3-00-007392-2. Sivut 490–514
  • Arthur Poelchau: Der Verlag Johann Friedrich Hartknoch 1762–1804: Buchhändler und Verleger, Mitau 1762–1767, Riga 1767–1804: ein bibliographischer Versuch. Riga: W. F. Häcker, 1918
  • Rudolf Schmidt: Deutsche Buchhändler, deutsche Buchdrucker: Beiträge zu einer Firmengeschichte des deutschen Buchgewerbes. Band 2: Ebbecke–Hartung. Eberswalde: Schmidt, 1903

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Gunter Hempel: "Hartknoch" [1]. Grove music online. Oxford University Press. Tarkistettu 3.7.2016
  2. a b E. Eugene Helm ja Günter Hartung: "Reichardt, Johann Friedrich" [2]. Grove music online. Oxford University Press. Tarkistettu 2.7.2016
  3. a b Franz Krautwurst: "Die Buchhändler Johann Friedrich Hartknoch sen. (1740–1789) und iun. (1769–1819) in Riga als Musikverleger: eine Bestandsaufnahme". Neues musikwissenschaftliches Jahrbuch. 10. Jahrgang. Augsburg: Wißner, 2001. ISBN 3-89639-286-7. Sivut 71–89