Jerome Frank
Jerome Frank (10. syyskuuta 1889, New York City, New York – 13. tammikuuta 1957, New Haven, Conneticut) oli yhdysvaltalainen oikeustieteilijä. Akateemisen uransa ohella hän toimi Yhdysvaltain arvopaperi- ja pörssikomission pääjohtajana sekä Yhdysvaltain toisen tuomiopiirin vetoomustuomioistuimen tuomarina.
Frank oli yksi amerikkalaisen oikeusrealismin jyrkimpiä edustajia, ja hän myös sovelsi psykoanalyysia oikeudelliseen ratkaisutoimintaan. Frank kiisti kokonaan yksittäistä oikeusratkaisua edeltävien ja tuomaria velvoittavien oikeussääntöjen olemassaolon. Hänen mukaansa oikeus on tilannesidonnainen ilmiö, joka koostuu yksittäisistä ratkaisuista abstraktien sääntöjen sijaan, eikä siitä voida puhua yli-individuaalisena normijärjestelmänä yleispätevässä mielessä. Oikeudellinen ratkaisu syntyy, kun tuomari reagoi jutussa esitettyihin tosiseikkoihin määrätyllä tavalla, mihin vaikuttavat tuomarin yksilölliset ratkaisumotiivit, kuten ideologiset preferenssit, torjunnan kohteet ja suoranaiset ennakkoluulot. Frankin psykoanalyyttisen tulkinnan mukaan juristien oikeusvarmuuden kaipuu ja usko tuomarin erehtymättömyyteen oikeusriidan ratkaisijana ovat osoitus juristikunnan henkisestä kypsymättömyydestä ja lapsenomaisesti auktoriteetin kaipuusta.[1][2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Laakso, Seppo: Lainopin teoreettiset lähtökohdat. Tampere: Tampereen yliopisto, 2012.
- Siltala, Raimo: Oikeudellisen ajattelun perusteet - Pääsykoekirja 2/2010. Turku: Turun yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta, 2010.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||||||
