Jelly Roll Morton
| Jelly Roll Morton | |
|---|---|
Jelly Roll Morton |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Ferdinand Joseph La Menthe Morton |
| Syntynyt | 20. syyskuuta 1885 tai 20. lokakuuta 1890 |
| Kuollut | 10. heinäkuuta 1941 |
| Ammatti | Muusikko, säveltäjä, pianisti |
| Muusikko | |
| Taiteilijanimi | Jelly Roll Morton |
| Tyylilajit | jazz ja Ragtime |
| Soittimet | piano |
| Levy-yhtiöt | Vocalion Records (käännä suomeksi) |
| Aiheesta muualla | |
Löydä lisää muusikoitaMusiikin teemasivulta |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Ferdinand Joseph La Menthe Morton (20. syyskuuta 1885 tai 20. lokakuuta 1890 – 10. heinäkuuta 1941) , joka tunnetaan paremmin nimellä Jelly Roll Morton, oli merkittävä 1900-luvun alun yhdysvaltalainen jazz-säveltäjä, yhtyejohtaja ja pianisti. Häntä on usein luonnehdittu ensimmäiseksi todelliseksi jazz-säveltäjäksi. Hänen tunnetuimpia kappaleitaan ovat muun muassa ”King Porter Stomp”, ”Wolverine Blues”, ”Black Bottom Stomp” ja ”I Thought I Heard Buddy Bolden Say”.[1]
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Varhaiset vuodet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Creole-vanhempien E.P. La Menthén ja Louise Monetten poika syntyi Gulfportissa Mississippissä vuonna 1885. Hänen isänsä E.P. Morton oli pasunisti, joka rohkaisi poikansa musiikillisia kykyjä. Mortonin varhainen lapsuus oli melko levoton, sillä hän vietti suuren osan ajastaan vaeltelevan isänsä kanssa, joka oli jättänyt Louise Monetten.[1]
Morton osoitti jo varhain poikkeuksellista musiikillista lahjakkuutta ja oppi nopeasti hallitsemaan useita soittimia. Hän opetteli huuliharpun viisivuotiaana, ja myöhemmin hänen repertuaariinsa kuuluivat viulu, rummut, pasuuna sekä hänen tunnetuin instrumenttinsa piano. Jelly Roll Mortonin boheemi elämäntyyli jatkui aina isänsä katoamiseen asti. Tämän jälkeen Morton palasi Gulfportiin asumaan äitinsä ja isäpuolensa Willie Mortonin kanssa aina äitinsä kuolemaan saakka, jolloin hän oli 14-vuotias. [1]
Ammattilaisen ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hän alkoi ansaita rahaa esiintymällä uhkapeliluolissa ja muissa hämäräperäisissä paikoissa, joissa hän saattoi tienata yli kaksikymmentä dollaria illassa. Hän esiintyi usein New Orleansin pahamaineisella Storyvillen punaisten lyhtyjen alueella 1900-luvun alussa. Siellä hän toimi esimerkiksi vakituisena pianistina kuuluisan bordellinjohtaja Lulu Whiten omistamassa Mahogany Hall -bordellissa.[2] Hänen musiikillinen lahjakkuutensa nousi nopeasti hänen pääasialliseksi tulonlähteekseen mutta johti myös siihen, että hänen tätinsä ajoi hänet pois kotoa saatuaan tietää, mistä rahat tulivat.[1]

Kiertäessään Yhdysvaltain eteläosissa Morton kohtasi monia muusikoita, jotka vaikuttivat hänen tyyliinsä ja taitoihinsa. Hän ihaili esimerkiksi ragtime-pianisti Robert Hamptonia.[3] Vuonna 1902, 17-vuotiaana, hän sävelsi kappaleen ”King Porter Stomp”, josta tuli aikansa tunnetuimpia sävelmiä. Seuraavien vuosien aikana Morton jatkoi esiintymistä klubeilla ja muissa paikoissa ympäri etelää.[1]
Vuonna 1915 ilmestynyt ”Original Jelly Roll Blues” oli ensimmäisiä julkaistuja jazz-kappaleita. Se edusti foxtrot-tyyliä. Vuoteen 1917 mennessä Morton oli muuttanut Los Angelesiin, missä hän pyöritti useita menestyviä liiketoimia silloisen kumppaninsa Anita Gonzalesin kanssa.[1]
1920-luvulla New Yorkin Harlemissa paikalliset pianistit järjestivät soittokilpailuja, joihin myös Morton osallistui. Vuonna 1928 Jelly Roll Morton haastoi kuuluisan pianistin Willie ”the Lion” Smithin, mutta hänen kerrotaan hävinneen kilpailun Smithille.[4]. Mortonin uraa varjostivat toisinaan päihdeongelmat sekä taipumus uhkapeleihin. Vuonna 1929 hän meni naimisiin ammattitanssija Mabel Bertrandin kanssa, minkä on katsottu hillinneen ainakin osaa hänen elämäntapansa ylilyönneistä.[1]

Jonkin aikaa Mabel Morton kiersi miehensä yhtyeen Jelly Roll Morton and His Red Hot Peppersin mukana. Morton jatkoi myös levyttämistä, ja hänestä tuli yksi varhaisen jazzin parhaiten dokumentoiduista muusikoista. Monet hänen äänityksistään ovat säilyneet Yhdysvaltain Kongressin kirjaston kokoelmissa.[1]
Vuoden 1931 jälkeen Morton ei enää saanut levytyssopimusta, kun levy-yhtiöt olivat leikanneet tuotantoaan suuren laman myötä ja sopimus RCA Victorin kanssa päättyi. Vuonna 1935 ”King Porter Stomp” nousi kuitenkin swing-kauden suosituimpien kappaleiden joukkoon Fletcher Hendersonin sovituksena Benny Goodmanin levytettyä sen orkesterinsa kanssa. Morton ei kuitenkaan saanut rojaltteja sävellyksestään.
Kuolema
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1939 Morton puukotettiin kahdesti – päähän ja sydämen yläpuolelle – Jungle Innissä Washington D.C.:ssä. Hän ei koskaan täysin toipunut vammoistaan, ja kaksi vuotta myöhemmin, 10. heinäkuuta 1941, hän kuoli Los Angelesissa.[1]Morton oli värikäs hahmo, joka piti julkisuudesta. Hänen käyntikorttinsa mukaan hän oli ”jazzin alullepanija” (The originator of Jazz), ja hän oli liioittelutaipumuksistaan huolimatta loppuaikoinaan tärkeä musiikinhistoriallisen tiedon lähde.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 3 4 5 6 7 8 9 Lacinda Mennenga: Ferdinand Joseph La Menthe “Jelly Roll” Morton (1885-1941) BlackPast.org. 29.6.2008. Viitattu 18.4.2026. (englanniksi)
- ↑ Downs, Tom & Edge, John T: New Orleans. Lonely Planet, 2003. ISBN 1740591933
- ↑ http://perfessorbill.com/comps/rhampton.shtml
- ↑ Willie "the Lion Smithin elämäkerta ja sävellykset Bill Edwardsin ragtime-sivustolla (englanniksi) Viitattu 20.3.2010