Jeesuksen syntymäpäivä
Jeesuksen syntymäpäivää vietetään nykyisin 25. joulukuuta joulupäivänä. Raamatussa Jeesuksen syntymästä kerrotaan sekä Matteuksen[1] että Luukkaan evankeliumeissa[2]. Kummassakaan ei kuitenkaan kerrota, mihin aikaan vuodesta se tapahtui. Eräiden Raamatussa olevien viitteiden perusteella asiasta on kuitenkin yritetty tehdä päätelmiä.
Tiettävästi ensimmäisenä Jeesuksen syntymän ajoitti joulukuun 25. päivään Hippolytos Roomalainen 200-luvulla. Hän oletti, että enkelin ilmestys Marialle oli tapahtunut kevätpäiväntasauksena, joka tuolloin oli 25. maaliskuuta, ja että Jeesus olisi syntynyt yhdeksän kuukautta myöhemmin.[3] Jo samalla vuosisadalla hänen syntymäjuhlaansa alkoivat sanottuna päivänä viettää muun muassa Pohjois-Afrikan donatolaiset.[4]
Yksinkertaisin selitys Jeesuksen syntymän sijoittamiselle 25. joulukuuta on, että 25. joulukuuta on roomalaisen juliaanisen kalenterin talvipäivänseisauksen alkuperäinen ajankohta.[5] On myös esitetty, että juhlapäivä olisi sijoitettu kyseiseen ajankohtaan sen vuoksi, että samana päivänä oli ennestään vietetty Voittamattoman auringon (Sol Invictus) päivää.[6] Erään teorian mukaan asia olisi kuitenkin ollut päinvastoin: kristityt olisivat viettäneet sanottuna päivänä Jeesuksen syntymäjuhlaa jo ennen kuin keisari Aurelianus, mahdollisesti vastavetona kristityille, määräsi saman päivän Voittamattoman auringon päiväksi.[4] Tähän ajankohtaan oli mahdollisesti päädytty sillä perusteella, että rabbiinisessa juutalaisuudessa yleisesti uskottiin suurten profeettojen kuolleen samana päivänä vuodesta, jolloin olivat syntyneetkin. Jeesus oli ristiinnaulittu juutalaisten pääsiäisenä, juutalaisen kalenterin mukaan nisan-kuun 14. päivänä, joka juliaanisen kalenterin mukaan kuitenkin sattui eri vuosina eri päiväksi. Eri laskelmien mukaan Jeesus olisi kuollut joko 25. maaliskuuta tai 6. huhtikuuta, ja sillä perusteella hänen uskottiin myös siinneen Pyhästä Hengestä samana päivänä vuodesta ja syntyneen yhdeksän kuukautta myöhemmin, siis joko 25. joulukuuta tai 6. tammikuuta.[4][7] Ajankohtaa on kuitenkin pidetty epätodennäköisenä, koska Raamatun mukaan seudulla oli Jeesuksen syntyessä paimenia kedolla,[8] mutta Juudean vuoristoseudulla karjaa ei tuohon aikaan vuodesta, talvisateiden aikana, yleensä pidetty laitumella.[9] Tosin Mišnassa[10] on maininta, joka antaa ymmärtää, että temppelin uhrieläimiksi tarkoitettuja lampaita pidettiin kedolla vuoden ympäri. Mišnassa kerrotaan uhrilampaista kedolla 30 päivää ennen pääsiäistä, eli helmikuuhun sijoittuvalla ajalla, jolloin talvisateet olivat lähes runsaimmillaan.[11] Jos siis lampaat, joista Luukas puhuu, olivat uhriksi tarkoitettuja lampaita, on täysin mahdollista, että paimenet olivat kedolla paimentamassa niitä 25. joulukuuta.
Toisaalta Jeesuksen syntymän ajankohtaa on yritetty päätellä myös Luukkaan evankeliumissa olevan maininnan perusteella, jonka mukaan Sakarias, Johannes Kastajan isä, oli Abian osastoon kuuluva leeviläinen pappi ja sai ilmoituksen pojan syntymästä ollessaan palvelusvuorossa temppelissä.[12] Jos voitaisiin tietää, suorittivatko Abian osastoon kuuluvat papit tehtäviään aina tiettynä aikana vuodesta, tästä voitaisiin päätellä, että Johannes Kastaja olisi syntynyt 9 kuukautta hänen palvelusvuoronsa jälkeen, ja koska Jeesus syntyi Luukkaan mukaan noin kuusi kuukautta Johanneksen jälkeen[13][14], olisi Sakariaan ilmestyksestä Jeesuksen syntymään kulunut 15 kuukautta.
Ensimmäisen aikakirjan mukaan Abian osaston viikon kestänyt vuotuinen palvelusvuoro oli ainakin alkujaan määrätty kahdeksanneksi.[15] Mikäli nämä palvelusvuorot laskettiin nisan-kuun alusta ja mikäli niitä noudatettiin vielä toisen temppelin loppuaikoina, Sakarias olisi hoitanut papillisia tehtäviä sivan-kuussa, kesäkuun alussa. Tästä eräät raamatuntutkijat ovat päätelleet, että Johannes Kastaja olisi syntynyt yhdeksän kuukautta myöhemmin, maaliskuussa, Jeesus edelleen kuusi kuukautta myöhemmin, mahdollisesti lehtimajajuhlan aikana tai lähellä sitä.[9][16]
Johannes Krysostomos väitti kuitenkin 300-luvun lopulla, että Sakarias olisi uhrannut Luukkaan evankeliumissa mainitut suitsutusuhrit juutalaisten suurena sovituspäivänä (Jom kippur), lokakuun lopulla, ja tällä perusteella hän väitti joulukuun 25. päivää Jeesuksen todelliseksi syntymäpäiväksi. Pidetään kuitenkin todennäköisempänä, että hän pyrki jälkeenpäin esittämään perustelun tuolloin jo omaksutulle juhlapäivälle kuin että hän olisi objektiivisesti pyrkinyt selvittämään, milloin Jeesus todella oli syntynyt.[17]
Paavi Pyhä Julius I vakiinnutti joulukuun 25. päivän Jeesuksen syntymäpäiväksi vuonna 345.[18] Varhaisin tunnettu maininta joulun vietosta 25. joulukuuta on vuonna 354 laaditussa roomalaisessa kalenterista. Jo aikaisemmin kristityt olivat viettäneet 6. tammikuuta epifania-juhlaa eli nykyistä loppiaista Jeesuksen kasteen muistopäivänä, minkä oli uskottu tapahtuneen hänen 30. syntymäpäivänään.[19]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Matt. 1:18–25
- ↑ Luuk. 2:1–18
- ↑ Mercer Dictionary of the Bible, s. 142. , 2001. ISBN 0-86554-373-9.
- ↑ a b c Niiranen, Miikka: Onko joulu sittenkin alun perin kristillinen juhla? Areiopagi. Viitattu 16.12.2014.
- ↑ Ridderstad, M.: Taivas määrää juhlapäivän paikan. Tähdet ja avaruus 4/2013, s. 38–43.
- ↑ Aurejärvi-Karjalainen, Anneli: Perheen omat juhlat: Siviiliseremoniat häistä hautajaisiin, s. 188. Helsinki: WSOY, 1999. ISBN 951-0-23761-2. .
- ↑ The Promise of His Glory. Church House Publishing, Church of england Liturgical Commision, 1991. ISBN 978-0-71513738-3. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Luuk. 2:7–8
- ↑ a b Io Saturnalia! Kotisatama.net. Arkistoitu 16.12.2014. Viitattu 16.12.2014.
- ↑ Shek. vii. 4.
- ↑ Edersheim, Alfred. The Life and Times of Jesus the Messiah. Eerdmans, 1953. s. 611.
- ↑ Luuk. 1:5–18
- ↑ Luuk. 1:26
- ↑ Luuk. 1:36
- ↑ 1. Aik. 24:1–9
- ↑ Sukkot, lehtimajan juhla 7.10.2014. Barents TV. Arkistoitu 22.12.2015. Viitattu 16.12.2014.
- ↑ Beckwith, Roger T.: Calendar and chronology, Jewish and Christian: biblical, intertestamental and patristic studies, s. 72; 2001
- ↑ Why December 25th (Video) History.com. Viitattu 24.12.2017. (englanniksi)
- ↑ Whitrow 1999, s. 92–93.