Jean Bouin

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mitalit
Tukholman 1912 loppukirikamppailu. Hannes Kolehmainen edellä ja Bouin takana
Tukholman 1912 loppukirikamppailu. Hannes Kolehmainen edellä ja Bouin takana
Maa: Ranskan lippu Ranska
Miesten yleisurheilu
Olympiarenkaat Olympialaiset
Hopeaa Hopeaa Tukholma 1912 5 000 m

Jean Bouin (28. joulukuuta 1888 Marseille29. syyskuuta 1914) oli ranskalainen kestävyysjuoksija, joka otti osaa vuoden 1908 olympialaisiin 1 500 metrin juoksijana, mutta karsiutui alkuerissä.

Bouin voitti vuosina 1911–13 Kansainvälisen maastojuoksun, jota pidetään maastojuoksun MM-kilpailujen edeltäjänä. Vuoden 1911 lopulla Bouin juoksi Pariisissa 10 000 metrillä maailman siihen asti parhaan ajan 30.58,8, joka paransi Alfred Shrubbin edellistä ennätystä 3,6 sekunnilla. Tämä tulos hyväksyttiin matkan viralliseksi maailmanennätykseksi. Hän juoksi samana vuonna myös 6 mailin juoksun maailmanennätyksen 29.51,6, joka oli 7,8 sekuntia Shrubbin ennätystä nopeampi. Paavo Nurmi rikkoi molemmat maailmanennätykset myöhemmin, kuuden mailin vuonna 1930 ja 10 000 metrin vuonna 1921.[1]

Vuoden 1912 Tukholman kesäolympialaisissa Bouin jätti 10 000 metriä väliin säästellen voimiaan muille matkoille. Maastojuoksussa hän keskeytti, mutta 5 000 metrin juoksussa hän sai hopeaa Suomen Hannes Kolehmaisen jälkeen. Bouinin aika oli 14.36,7, mikä alitti entisen maailmanennätyksen lähes puolella minuutilla. Kolehmainen oli kuitenkin loppukirissä sekunnin kymmenyksen nopeampi.

Bouinin viimeiseksi suursaavutukseksi jäi seuraavana vuonna Tukholmassa juostu tunnin juoksun maailmanennätys 19 021 metriä. Tämän ennätyksen rikkoi vasta Paavo Nurmi 1928[1] ja se säilyi Ranskan ennätyksenä yli 40 vuotta. Jean Bouin kaatui kersanttina ensimmäisessä maailmansodassa Marnen ensimmäisessä taistelussa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pihkala, Lauri; Jukola, Martti;: Olympialaiskisat ennen ja Pariisissa 1924. WSOY, 1924.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 421. Otava, 1970.