Jean Bérain

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jean Bérain

Jean Bérain vanhempi (4. kesäkuuta 1640 Belrain, Meuse, Ranska24. tammikuuta 1711 Pariisi, Ranska[1]) oli ranskalainen taidemaalari, koristetaiteilija ja kaivertaja, Kuninkaan kabinetin piirtäjä vuodesta 1674.[2]

Bérainin maalaus Filip II (Orléans) ja hänen poikansa Ludvig XV (Versailles'n linnan museo.)
Rooliasu Pulcinellaan, 1703.

Bérain sai asunnon ja työpajan Louvressa (1677) lähellä kuuluisaa André-Charles Boullea, jonka huonekaluihin hän sommitteli koristuksia. Bérain oli Charles Le Brunin oppilaita ja pääavustajia koristamassa muun muassa Louvren Apollogalleriaa ja Versailles’n, Sceaux’n ja S. Germainin kuninkaallisia linnoja. Koristeluasioissa Bérain oli aikanaan lähes itsevaltias makutuomari, ja samalla häntä käytettiin ahkerasti teatterinäytösten ja pukujen suunnittelijana, suurimuotoisten hautajaisten järjestäjänä, gobeliinien piirtäjänä ja sisustustaiteilijana. Varsinaista merkitystä Bérainille kuitenkin antavat ornamenttikaiverrukset. Kekseliäänä ja tuotteliaana hän noudatti niissä ajan makua ja sulautti yhteen edeltäjiensä, 1500-luvun ranskalaisten ornamentistien ja etenkin Rafaelin groteskeja. Hän käytti mieliaiheinaan Ludvig XIV:n aikaisen myöhäisbarokin nauha- ja nauha-akanttikoristetta, jonka leviämiseen ja siten maun yhtenäistämiseen ovat vaikuttaneet hänen ja Jean Marot’n kaiverrukset. Suurin osa näistä ilmestyi vasta Bérainin kuoltua, mikä osaltaan todistaa hänen suurta jatkuvaa vaikutustaan ulkomaillakin. Saksassa esimerkiksi niin sanottu Laub- und Bandelwerk -ornamentiikka on Bérainin kaiverrusten innoittamaa, mutta kultasepän ammattiin ja taidetaoksiinkin tämä barokin ja rokokoon välinen kepeä ornamentiikka on jättänyt tuntuvia jälkiä. Kaivertajana Bérain esiintyi ensi kerran Diverses pièces de serrurerie, inventées par Hugues Brisville -nimisellä kokoelmalla. Oeuvres de Jean Bérain, contenants des Ornaments d’architecture ilmestyi Pariisissa 1711 foliona.[2]

Bérainin veli Claude Bérain (k. 1726) oli tunnettu kaivertaja, hänen poikansa Jean Bérain nuorempi jatkoi isänsä työtä.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Berain, Jean, Bibliotheque nationale de France 27.3.2017, viitattu 22.5.2024 (ranskaksi)
  2. a b c Bérain, Jean, Tietosanakirja. Osa 11, palsta 145–146. Tietosanakirja-osakeyhtiö 1922

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]