Jarmo Mäkelä (toimittaja)
Jarmo Antero Mäkelä (s. 11. toukokuuta 1948 Peräseinäjokilähde?) on suomalainen kansainväliseen, ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan erikoistunut ulkomaantoimittaja.
Mäkelä kävi keskikoulun Pohjois-Haagan yhteiskoulussa Helsingissä, valmistui ylioppilaaksi Keski-Suomen yhteiskoulusta Jyväskylässä 1967 ja valmistui valtiotieteen kandidaatiksi Helsingin yliopistosta 1987. Hän on Harvardin yliopiston Center for International Affairsin (CFIA) fellow lukuvuonna 1990–1991.[1]
Järjestötoiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mäkelä liittyi Liberaaliseen Kansanpuolueeseen vuonna 1966, oli sen hallituksen jäsen 1968–1970 sekä puolueen pää-äänenkannattajan, kerran viikossa ilmestyneen Uuden Polttopisteen päätoimittaja ja lehteä kustantaneen yhtiön toimitusjohtaja 1974–1979.[2]
Ennen lehtimiesuraansa Mäkelä osallistui sekä koululais- että opiskelijapolitiikkaan.[3] Hän oli Suomen Teiniliiton Keski-Suomen maakuntaneuvos 1965 ja hallituksen jäsen 1967. Hän oli Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan edustajistossa ja hallituksessa 1969. Vuonna 1970 hänet valittiin Suomen ylioppilaskuntien liiton hallitukseen[4] ja 1971–1973 hän toimi liiton ulkoasiansihteerinä,[5] mistä hänelle on myönnetty liiton kultainen ansiomerkkilähde?.
Toimittajaura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Varsinaisen lehtimiesuransa Mäkelä teki Yleisradiossa 1981–2013, suurimman osan ajasta tv-uutisten ulkomaantoimittajana,[6] ja toimi parin vuoden ajan myös ulkomaantoimittajien esimiehenä. Hän toimi yhtiön vakituisten kirjeenvaihtajien sijaisena sekä Moskovassa että Bonnissa ja Ylen vakituisena kirjeenvaihtajana Brysselissä 2005–2008. Hän juonsi parin vuoden ajan TV1:n otsikko-ohjelmaa Ykkösjuttua ja sekä kansainväliseen politiikkaan erikoistunutta keskusteluohjelmaa Maailmannäyttämöllälähde?.
Vuodet 2007–2011 hän oli virkavapaana Ylestä toimiessaan Suomen ulkoministeriön palveluksessa Suomen Washingtonin-suurlähetystön lehdistöneuvoksena.[7]
Viimeisinä työvuosinaan Ylessä hän toimitti suosittua radio-ohjelmaa ”Venäjän verkossa” raportoiden kuulijoille siitä, mitä Venäjän media kertoi Suomesta ja miksi. Jäätyään kesällä 2013 eläkkeelle hän toimi Yleisradion, Maaseudun Tulevaisuuden, Helsingin Sanomien, Lännen median ja Viron Postimeehen kolumnistina. Vuodet 2018–2021 hän oli Toimittajat ilman rajoja -järjestön Suomen osaston puheenjohtaja.lähde?
Tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen Valkoisen Ruusun ritarimerkkilähde?
- Marjamaan risti (Viro)lähde?
- Sotilastiedotuksen ansiomitalilähde?
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Jarmo Mäkelä - ICDS, Weatherhed Center for International Affairs: International Centre for Defence and Security Harvard.edu. Viitattu 10.8.2023.
- ↑ Sakari Martikainen: Liberaalinen Kansanpuolue ja keskiryhmien yhteistyö – Vuoden 1979 eduskuntavaalitappiosta Keskustan Valtuuskunnan syntymiseen Jyväskylän yliopiston pro gradu (2020), Utupub.fi. Viitattu 10.8.2023. (mukana mm. Mäkelän rooli Liberaalisessa kansanpuolueessa)
- ↑ Terhi Toivonen: Vanhan valtauksesta 50 vuotta: Törmäytimme yhteen entisen kapinajohtajan ja nykyiset opiskelija-aktiivit, näin kävi (yle.fi) Viitattu 10.8.2023.
- ↑ SYL 100: YTHS opiskelijoiden terveyden turvaajana SYL, ja Kansallista ja kansainvälistä opiskelijayhteisöä lujittamassa - SYL100 Viitattu 10.8.2023.
- ↑ Muistatko? Näin kouluissa juhlittiin YYA-sopimusta vuonna 1973 – ”ystävyyden asialla” Suomen Kuvalehti (2013) YYA-sopimuksen 25-vuotisjuhlasta 1973 Suomenkuvalehti.fi] Viitattu 10.8.2023.
- ↑ TV-opas: sunnuntai 31.05.1987 (suomikassu.fi) Viitattu 10.8.2023.
- ↑ Jarmo Mäkelä Washingtoniin lehdistösihteeriksi HS.fi 5.6.1997 Viitattu 10.8.2023.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Artikkeleita ja muuta näkyvyyttä Ylen Bryssel-kirjeenvaihtajana
- EU-parlamenttiin äärioikeistolainen ryhmä Yle Uutiset 16.1.2007
- Saksa, jota ei enää ole olemassa Yle Uutiset 24.1.2007
- Ukraina vaatii EU:lta selkeää tunnustusta Yle Uutiset 9.9.2008
- EU-huippukokouksen jälkilöylyt FIIA – Finnish Institute of International Affairs 25.06.2007 Viitattu 10.8.2023.</ref>