Jalohirvet
Sivulta puuttuu | Jalohirvet | ||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||
| Sambarhirvi (Rusa unicolor) | ||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
| Suvut ja lajit | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||
 Jalohirvet Wikispeciesissä Jalohirvet Commonsissa
|
Jalohirvet (Cervinae) on hirvieläinten alaheimo, johon kuuluu ainakin neljä sukua. Nykyisin useimmissa lähteissä sukuja on yhdeksän ja lajeja vajaa 30, kun myös muntjakit (Muntiacus) luokitellaan tähän alaheimoon.[2][3] Muntiacus-suvun lajit ja tupsuhirvi (Elaphodus cephalophus) luettiin aiemmin erilliseen muntjakkien alaheimoon Muntiacinae.[4]
Nisäkäsnimistötoimikunnan ehdotus Cervinae-alaheimon uudeksi suomenkieliseksi nimeksi on nykyisen jalohirvet-nimen[4][5][6] sijasta jalokauriit.[7]
Useimmat jalohirvilajit elävät Aasiassa, mutta saksanhirvi ja kuusipeura myös Euroopassa ja saksanhirven alalaji vapiti (joka usein luetaan omaksi lajikseen) Pohjois-Amerikassa.[4] Useita lajeja on siirrelty niiden luontaisten elinalueiden ulkopuolelle, varsinkin Australiaan ja Uuteen-Seelantiin.[4][2] Saksanhirviä ja kuusipeuroja on istutettu myös Suomeen.[6]
Jalohirvet pystyvät hyödyntämään selluloosapitoista ravintoa paremmin kuin varsinaiset hirvet.[6] Joustavamman ravinnonkäytön ansiosta jalohirvet voivat elää suurinakin laumoina. Useimpien lajien tyypillistä elinympäristöä ovat avoimet metsät.[6]
Jalohirvet soveltuvat hyvin tarhakasvatukseen, koska ne eivät stressaannu eivätkä sairastu kovin helposti.[6] Suosituimpia tarhahirviä ovat saksanhirvi ja kuusipeura, joiden kasvatus Euroopassa ja varsinkin Uudessa-Seelannissa on laajamittaista.[6]
Suvut ja lajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sukujen ja lajien lista tässä noudattaa Wilsonin & Reederin (2005) luokitusta, jossa myös muntjakit on sijoitettu jalohirvien alaheimoon eikä omaan alaheimoonsa:[2]
- Axis – 4 lajia
- Aksishirvi eli chital (Axis axis)
- Kalamianhirvi (Axis calamianensis)
- Baweanhirvi eli kuhlinhirvi (Axis kuhlii)
- Sikahirvi (Axis porcinus)
- Cervus – 2 lajia
- Saksanhirvi eli punahirvi (Cervus elaphus)
- Japaninhirvi eli japaninpeura (Cervus nippon)
- Dama – 1 laji
- Kuusipeura eli kuusihirvi (Dama dama)
- Elaphodus – 1 laji
- Tupsuhirvi (Elaphodus cephalophus)
- Elaphurus – 1 laji
- Davidinhirvi eli milu (Elaphurus davidianus)
- Muntjakit Muntiacus – 11 lajia
- Mustamuntjakki (Muntiacus crinifrons)
- Feanmuntjakki eli tenasseriminmuntjakki (Muntiacus feae)
- Muntjakki eli intianmuntjakki eli kidangi (Muntiacus muntjak)
- Kiinanmuntjakki (Muntiacus reevesi)
- Rooseveltinmuntjakki[4] (Muntiacus rooseveltorum)
- Jättimuntjakki[8] (Muntiacus vuquangensis)
- Muntiacus atherodes
- Muntiacus gongshanensis
- Muntiacus puhoatensis
- Muntiacus putaoensis
- Muntiacus truongsonensis
- Przewalskium – 1 laji
- Valkonaamahirvi (Przewalskium albirostris)
- Rucervus – 3 lajia
- Barasinga (Rucervus duvaucelii)
- Lyyrysarvi eli tamengi eli eldinhirvi (Rucervus eldii)
- Schomburgkinhirvi[5] (Rucervus schomburgki) †
- Rusa – 4 lajia
- Visayanhirvi[5] eli prinssi alfredin hirvi[7] (Rusa alfredi)
- Timorinhirvi eli rusa (Rusa timorensis)
- Sambarhirvi (Rusa unicolor)
- Rusa marianna
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Cervinae (TSN 552360) Viitattu 8.3.2012. (englanniksi)
- ↑ a b c Don E. Wilson & DeeAnn M. Reeder: Cervinae Mammal Species of the World. 2005. Bucknell University. Viitattu 3.7.2010. (englanniksi)
- ↑ Animal Diversity Web
- ↑ a b c d e Nurminen, Matti (toim.): Maailman eläimet: Nisäkkäät 2, s. 88–89. Helsinki: Tammi, 1987. ISBN 951-30-6531-6.
- ↑ a b c Koivisto, Ilkka; Sarvala, Maija; Liukko, Ulla-Maija (toim.): Maailman uhanalaiset eläimet 4. Nisäkkäät, Matelijat, s. 57, 65 ja 95. Weilin+Göös, 1992. ISBN 951-35-4689-6.
- ↑ a b c d e f Nummi, Petri (päätoim.): Suomen luonto: Nisäkkäät, s. 243. Porvoo: Weilin+Göös, 1997. ISBN 951-35-6370-7.
- ↑ a b Nisäkäsnimistötoimikunta: Maailman nisäkkäiden suomenkieliset nimet (vahvistamaton ehdotus nisäkkäiden nimiksi) 2008. Viitattu 3.7.2010.
- ↑ Gamlin, Linda; de Rohan, Anuschka: Sademetsän siimeksessä, s. 115. Suom. Sevelius, Ilona. Helsinki: Oy Valitut Palat - Reader's Digest Ab, 1998. ISBN 951-584-190-9.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Haaramo, Mikko: Cervinae, jalohirvet Mikko's Phylogeny Archive.
- Ultimate Ungulate: subfamily Cervinae (englanniksi)
