Jalohirvet
| Jalohirvet | |
|---|---|
 Sambarhirvi (Rusa unicolor) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Sorkkaeläimet Artiodactyla |
| Heimo: | Hirvieläimet Cervidae |
| Alaheimo: |
Jalohirvet Cervinae Goldfuss, 1820[1] |
| Suvut ja lajit | |
|
|
| Katso myös | |
Jalohirvet eli jalokauriit[2] (Cervinae) on hirvieläinten alaheimo, johon kuuluu ainakin neljä sukua. Nykyisin useimmissa lähteissä sukuja on yhdeksän ja lajeja vajaa 30, kun myös muntjakit (Muntiacus) luokitellaan tähän alaheimoon.[3][4] Muntiacus-suvun lajit ja tupsuhirvi (Elaphodus cephalophus) luettiin aiemmin erilliseen muntjakkien alaheimoon Muntiacinae.[5]
Nisäkäsnimistötoimikunnan ehdotus Cervinae-alaheimon uudeksi suomenkieliseksi nimeksi on nykyisen jalohirvet-nimen[5][6][7] sijasta jalokauriit.[8]
Useimmat jalohirvilajit elävät Aasiassa, mutta saksanhirvi ja kuusipeura myös Euroopassa ja saksanhirven alalaji vapiti (joka usein luetaan omaksi lajikseen) Pohjois-Amerikassa.[5] Useita lajeja on siirrelty niiden luontaisten elinalueiden ulkopuolelle, varsinkin Australiaan ja Uuteen-Seelantiin.[5][3] Saksanhirviä ja kuusipeuroja on istutettu myös Suomeen.[7]
Jalohirvet pystyvät hyödyntämään selluloosapitoista ravintoa paremmin kuin varsinaiset hirvet.[7] Joustavamman ravinnonkäytön ansiosta jalohirvet voivat elää suurinakin laumoina. Useimpien lajien tyypillistä elinympäristöä ovat avoimet metsät.[7]
Jalohirvet soveltuvat hyvin tarhakasvatukseen, koska ne eivät stressaannu eivätkä sairastu kovin helposti.[7] Suosituimpia tarhahirviä ovat saksanhirvi ja kuusipeura, joiden kasvatus Euroopassa ja varsinkin Uudessa-Seelannissa on laajamittaista.[7]
Suvut ja lajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sukujen ja lajien lista tässä noudattaa Wilsonin & Reederin (2005) luokitusta, jossa myös muntjakit on sijoitettu jalohirvien alaheimoon eikä omaan alaheimoonsa:[3]
- Axis – 4 lajia
- Aksishirvi eli chital (Axis axis)
- Kalamianhirvi (Axis calamianensis)
- Baweanhirvi eli kuhlinhirvi (Axis kuhlii)
- Sikahirvi (Axis porcinus)
- Cervus – 2 lajia
- Saksanhirvi eli punahirvi eli isokauris (Cervus elaphus)
- Japaninhirvi eli japaninpeura (Cervus nippon)
- Dama – 1 laji
- Kuusipeura eli täpläkauris (Dama dama)
- Elaphodus – 1 laji
- Tupsuhirvi (Elaphodus cephalophus)
- Elaphurus – 1 laji
- Davidinhirvi eli milu (Elaphurus davidianus)
- Muntjakit Muntiacus – 11 lajia
- Mustamuntjakki (Muntiacus crinifrons)
- Feanmuntjakki eli tenasseriminmuntjakki (Muntiacus feae)
- Muntjakki eli intianmuntjakki eli kidangi (Muntiacus muntjak)
- Kiinanmuntjakki (Muntiacus reevesi)
- Rooseveltinmuntjakki[5] (Muntiacus rooseveltorum)
- Jättimuntjakki[9] (Muntiacus vuquangensis)
- Muntiacus atherodes
- Muntiacus gongshanensis
- Muntiacus puhoatensis
- Muntiacus putaoensis
- Muntiacus truongsonensis
- Przewalskium – 1 laji
- Valkonaamahirvi (Przewalskium albirostris)
- Rucervus – 3 lajia
- Barasinga (Rucervus duvaucelii)
- Lyyrysarvi eli tamengi eli eldinhirvi (Rucervus eldii)
- Schomburgkinhirvi[6] (Rucervus schomburgki) †
- Rusa – 4 lajia
- Visayanhirvi[6] eli prinssi alfredin hirvi[8] (Rusa alfredi)
- Timorinhirvi eli rusa (Rusa timorensis)
- Sambarhirvi (Rusa unicolor)
- Rusa marianna
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Cervinae (TSN 552360) itis.gov. Viitattu 8.3.2012. (englanniksi)
- ↑ jalokauriit – Cervinae Laji.fi. Viitattu 11.10.2020.
- ↑ a b c Don E. Wilson & DeeAnn M. Reeder: Cervinae Mammal Species of the World. 2005. Bucknell University. Viitattu 3.7.2010. (englanniksi)
- ↑ Animal Diversity Web
- ↑ a b c d e Nurminen, Matti (toim.): Maailman eläimet: Nisäkkäät 2, s. 88–89. Helsinki: Tammi, 1987. ISBN 951-30-6531-6.
- ↑ a b c Koivisto, Ilkka; Sarvala, Maija; Liukko, Ulla-Maija (toim.): Maailman uhanalaiset eläimet 4. Nisäkkäät, Matelijat, s. 57, 65 ja 95. Weilin+Göös, 1992. ISBN 951-35-4689-6.
- ↑ a b c d e f Nummi, Petri (päätoim.): Suomen luonto: Nisäkkäät, s. 243. Porvoo: Weilin+Göös, 1997. ISBN 951-35-6370-7.
- ↑ a b Nisäkäsnimistötoimikunta: Maailman nisäkkäiden suomenkieliset nimet (vahvistamaton ehdotus nisäkkäiden nimiksi) luomus.fi. 2008. Viitattu 3.7.2010. [vanhentunut linkki]
- ↑ Gamlin, Linda; de Rohan, Anuschka: Sademetsän siimeksessä, s. 115. Suomentanut Sevelius, Ilona. Helsinki: Oy Valitut Palat - Reader's Digest Ab, 1998. ISBN 951-584-190-9.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Haaramo, Mikko: Cervinae, jalohirvet Mikko's Phylogeny Archive.
- Ultimate Ungulate: subfamily Cervinae (englanniksi)[vanhentunut linkki]
|