Jalo Putta
Matias Jalo Putta (25. helmikuuta 1882 Uusikirkko Tl – 1. tammikuuta 1969 Rauma) oli suomalainen merikapteeni, opettaja ja koulunjohtaja, joka sai merenkulkuneuvoksen arvonimen.[1]
Putan vanhemmat olivat maanviljelijä Abraham Putta ja Anna Sofia Sjöblom ja puoliso vuodesta 1914 Fanny Wilhelmina Östring. Putta lähti merille 19-vuotiaana vuonna 1901 ja purjehti sitten useilla eri aluksilla. Perämiehen tutkinnon Putta suoritti 1907 ja yliperämiehen tutkinnon 1908. Merikapteenin tutkinnon hän suoritti Rauman merikoulussa vuonna 1911 ja jatkoi merenkulkua laivojen päällikkönä. Rauman merenkulkuopiston vanhemman opettajan virkaan hän tuli vuonna 1920, ryhtyen vielä samana vuonna oppilaitoksen rehtoriksi Frans Wilhelm Laineen jälkeen. Tässä tehtävässä Putta toimi yli kymmenen vuotta, mutta oli myös muun muassa merivahinko- ja kompassintarkastaja sekä paikallisen merimieshuoneen asiamies. Kun merenkulkuopistot muutettiin vuonna 1943 merenkulkukouluiksi, Putasta tuli merenkulkuaineiden yliopettaja. Koulun rehtorin tehtävää hän hoiti silti vuoteen 1949 saakka ja toimi vain kolme viimeistä työvuottaan yliopettajana. Merenkulkuneuvoksen arvonimen Putta sai vuonna 1951. Hän oli Rauman kaupunginvaltuuston ja -hallituksen jäsen, edustaen Kokoomusta, ja toimi kahteen otteeseen myös Rauman kaupunginjohtajan varamiehenä.[1][2][3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Jalo Putta Biografiasampo. Viitattu 23.5.2022.
- ↑ Kuka kukin on 1934, s. 526. Viitattu 23.5.2022.
- ↑ Kuolleita. Uusi Suomi, 2.1.1969, nro 1, s. 11. Kansalliskirjasto. Viitattu 23.5.2022.