Jac Weinstein
| Jac Weinstein | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Muut nimet | י. וויינשטיין |
| Syntynyt | 15. tammikuuta 1883 Helsinki, Suomi |
| Kuollut | 14. maaliskuuta 1976 Helsinki, Suomi |
| Kansalaisuus | Suomen |
| Ammatti | Liikemies, kirjailija, impressaari |
| Puoliso | Rebekka Seligson (1891-1973) |
| Lapset |
Regina Weinstein (1917-2015) Doris Weinstein (1920-2011) |
| Muut tiedot | |
| Tyyli | Näytelmäkirjailija, runoilija, kronikoitsija |
Jac Weinstein (jidd. י. וויינשטיין)(15. tammikuuta 1883 – 14. maaliskuuta 1976) oli helsinkiläinen liikemies, kirjailija ja impressaari. Hän oli mukana perustamassa Helsinkiin jiddišinkielistä[1] näytelmäseuraa vuonna 1922 ja kirjoitti sille näytelmiä ja revyitä. Weinstein kirjoitti myös ruotsinkielisiä runoja, novelleja, muistelmia ja historiikkeja, joita ilmestyi juutalaisen yhteisön monissa lehdissä. Weinsteinilla oli myös keskeinen rooli Helsingin juutalaisen yhteisön luottamustehtävissä ja hänen aloitteesta ryhdyttiin 1960-luvulla keräämään suomenjuutalaisten historiaan liittyvää aineistoa, mikä loi perustan Kansallisarkistoon talletetulle Suomen juutalaisten arkistolle[2].
Lapsuus ja nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Israel Jacob, "Jankel", ”Jac” Weinstein syntyi Helsingissä 15. tammikuuta 1883.[1] Hänen vanhempansa olivat kirjansitoja Tobias Leib Weinstein (1852–1908) ja Ester Rakel Müller (1858–1927). Jac kävi jiddišinkielistä heder-koulua, minkä jälkeen hän siirtyi ruotsinkieliseen juutalaiseen kouluun, ja hän kirjoitti ylioppilaaksi Nya Svenska Läroverketistä vuonna 1905.[3]
Aloitettuaan opinnot Keisarillisen Aleksanterin-yliopiston (Helsingin yliopisto) oikeustieteellisessä tiedekunnassa vuonna 1906 Weinstein perusti yhdessä Noah Obermanin (1875–1962) kanssa jiddišinkielisen Judišer literarer klubin (יודישער ליטערארער קלוב; Juutalainen kirjallisuuskerho), joka oli ensimmäinen Helsingin juutalaisten parissa toiminut kulttuuriyhdistys.
Ensimmäisen maailmansodan puhjettua vuonna 1914 Weinstein muutti Kööpenhaminaan välttääkseen joutumasta Venäjän armeijaan. Siellä hän avioitui Helsingistä kotoisin olevan Rebekka Seligsonin (1891–1973) kanssa. He muuttivat Tukholmaan, jonka vilkkaalla kulttuurielämällä teattereineen ja revyineen tuli olemaan merkittävä vaikutus Weinsteinin myöhemmälle toiminnalle Helsingissä.
Vuonna 1921 Weinsteinille myönnettiin Suomen kansalaisuus ja hän palasi perheineen Helsinkiin ryhtyen osakkaaksi siskonsa miehen, Josef Linderin (1882–1927) vaatetukkuyritykseen.
Teatteritoiminta ja jiddišinkieliset näytelmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Weinstein perusti vuonna 1922 jiddišinkielisen harrastajateatteriseuran nimeltä Idiše dramatiše gezelšaft in Helsingfors (אידישע דראמאטישע געזעלשאפט אין העלסינגפארס; Helsingin juutalainen näytelmäseura). Seura käytti usein mainoksissaan ja käsiohjelmissaan latinilaisin kirjaimin kirjoitettua nimeä Idische Dramatische Gesellschaft tai ruotsinkielistä nimeä Judiska Dramatiska Sällskapet. Seuraan kuului parhaimmillaan yli kaksikymmentä jäsentä. Sen tarkoituksena oli tehdä Helsingissä tunnetuksi jiddišinkielistä teatteria ja tutustuttaa nuoria jiddišinkieliseen kulttuuriin. Seuran puheenjohtajan toimen ohella Weinstein ohjasi ja kirjoitti näytelmiä.[4]
Seuran näyttelijöihin lukeutui mm. Isaij Davidkin (1893–1968), Josef Liebkind (1904–1960) ja Hanna Schlimowitsch (1911–1996), joka tuli myöhemmin tunnetuksi Suomi-Filmien tähtenä Hanna Tainina.[5] Weinsteinin kupletteja esittivät usein sopraano Nina Rubanovitsch (1898–1982) ja hänen miehensä Grischa Rubanovitsch (1897–1948) mandoliinilla säestäen.[2] 1930-luvun lopulla toimintaan osallistui myös wieniläisiä teatterialan ammattilaisia, jotka olivat tulleet pakolaisina Suomeen vuonna 1938.
Weinsteinin teatteriseuran ohjelmisto koostui jiddišinkielisen näytelmäkirjallisuuden keskeisestä repertuaarista. Seura esitti mm. Jacob Gordinin (1853–1909), Šolem-Aleikhemin (1859–1916) ja Sholem Aschin (1880–1957) tunnettuja näytelmiä paikallisella liettuanjiddišin murteella. Monet näistä näytelmistä olivat yhteiskunnallisia draamoja ja komedioita, jotka kuvasivat perinteisen juutalaisen elämäntavan muuttumista modernisoituvassa maailmassa. Seura esitti myös S. An-skin (1863–1920) legendaarisen näytelmän Der dibek (Riivaaja), joka tuli tutuksi laajalle yleisölle Kansallisteatterin suomenkielisenä Dibbuk-näytelmänä vuonna 1934.
Weinstein kirjoitti näytelmäseuralle musiikkikomedioita, operetteja sekä revyitä sketseineen ja kupletteineen. Monet hänen teksteistään satirisoivat Helsingin juutalaista yhteisöä ja sen pikkuporvarillisuutta.[6][7]1920-luvun noususuhdanteessa valtaosa Helsingin juutalaisista toimi vaatetusalalla, mikä johti yhteentörmäyksiin niin yhteisön sisällä kuin ulkopuolellakin.[8] Weinstein kuvasi piikikkäästi ja itseironisesti vaatekauppiaiden elämää, yhteisön maallistumista ja suhdetta valtaväestöön. Weinstein myös parodioi juutalaisten puhumaa ruotsia ja suomea. Weinsteinin näytelmien ja revyiden kautta yhteisö pystyi käsittelemään kiperiäkin asioita huumorin kautta.
Weinsteinin revyyt ammensivat vaikutteita niin juutalaisesta kuin yleisestä revyytaiteesta. Monet hänen sketsiensä päähahmoista muistuttavat amerikkalaisen ja venäläisen vaudevillen "hebrealaiskomedian" arkkityyppejä. Kupletti-laulujen sävelet hän lainasi juutalaisista ja venäläisistä (kansan)lauluista, jiddišinkielisistä opereteista, saksalaisesta ja amerikkalaisesta kevyestä musiikista, ranskalaisesta kabareesta sekä "Tukholman revyykuninkaan" Karl Gerhardin (1891–1964) kupleteista. Weinstein teki yhteistyötä paikallisten juutalaisten muusikoiden kanssa, esimerkiksi vuonna 1931 hänen kirjoittamansa Balderin salissa esitetyn operetin Miljonern (Miljonäärit) musiikillisena johtajana toimi suomalaisen jazzmusiikin uranuurtaja Fred Kiias (1904-1979).[9] Usein flyygelin takana oli myös Pietarin konservatoriossa pianonsoittoa opiskellut Cecilia Hammerman (1907-1989).
Weinstein ei tiettävästi kirjoittanut eikä juutalainen näytelmäseura ilmeisesti esittänyt hepreankielisiä näytelmiä. Juutalaista maailmaa jakavassa kielikiistassa nykyheprean ja jiddišin välillä Weinstein edisti omaa äidinkieltään vaikkakin hän osasi hepreaa.[10]
Toisen maailman sodan aikana Weinstein jatkoi näytelmien ja sketsien kirjoittamista. Ne käsittelivät niin elämää kotirintamalla kuin juutalaisia sotilaita rintamalla. Weinstein myös satirisoi Suomen ja natsi-Saksan liittolaisuutta. Hänen sota-aikaiset runonsa käsittelivät myös juutalaisten kansanmurhaa, holokaustia, josta tihkui tietoa ruotsinkielisen lehdistön kautta.[11] Weinsteinin varhaisin tunnettu holokausti-aiheinen runo on vuoden 1942 tammikuulta. Toisen maailmansodan jälkeen hän kokosi monet sota-aikaiset runonsa jiddišinkieliseen kuvaelmaan Muter Rokhl un ire kinder (Äiti Rakel ja hänen lapsensa).[12][13]
Weinsteinin perustaman näytelmäseuran toiminta hiipui 1940-luvulla. Tähän vaikutti toisaalta jiddišin aseman heikkeneminen juutalaisen yhteisön kielenä, toisaalta nuorison teatteriharrastusta kohtaan tunteman kiinnostuksen laantuminen. Weinstein kuitenkin jatkoi jiddišinkielisten laulujen, tervehdysrunojen ja kuplettien kirjoittamista 1960-luvulle saakka.
Muu kirjallinen tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Näytelmien ja kuplettien lisäksi Weinstein kirjoitti paljon ruotsinkielisiä runoja, novelleja, historiikkeja ja muistelmia, joissa hän kuvaa muun muassa lapsuutensa juutalaista Helsinkiä. Varhaisimmat runot ja muistelmat ilmestyivät helsinkiläisessä Judisk Krönika -lehdessä (1918–1920). Myöhemmin Weinsteinin niin ruotsin- kuin jiddišinkielisiä tekstejä ilmestyi monissa juutalaisen yhteisön lehdissä, kuten Hatchijo, Judisk Tidskrift, Makkabi (1942–1943), Judisk Ungdom ja Makkabi (1963–1966).[14] Weinstein toimi Judisk Tidskriftin toimittajana.
Helsingin synagogan täyttäessä 50 vuotta vuonna 1956 Weinstein laati yhteisön historiaa käsittelevän teoksen Minneskrift till 50-årsdagen av Judiska Församlingen i Helsingfors synagogas invigning, jota ei kuitenkaan koskaan julkaistu.[15]
Weinstein perusti 1960-luvulla Sammanslutningen för forskning av judarnas historia i Finland -yhdistyksen toimien sen puheenjohtajana. Yhdistyksen tarkoituksena oli kerätä arkistomateriaalia ja tutkia suomenjuutalaisten historiaa. Weinstein julkaisikin useita ruotsinkielisiä artikkeleita suomenjuutalaisten historiasta Makkabissa (1963–1966) sekä Hufvudstadsbladetissa.
Toiminta Helsingin juutalaisen yhteisön luottamustehtävissä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Weinstein toimi Helsingin juutalaisen seurakunnan hallintoneuvoston sihteerinä 1920–1940-luvuilla.
Toisen maailmansodan ja sen jälkeisenä aikana hänellä oli keskeinen rooli suomenjuutalaisten muistipolitiikan luomisessa. Valvontakomission saavuttua Suomeen syyskuussa 1944 Weinstein laati yhdessä Helsingin juutalaisen seurakunnan ja Suomen juutalaisten seurakuntien keskusneuvoston puheenjohtajan Leo Wainsteinin (1883–1978) kanssa muistion, joka määritteli suomenjuutalaisten aseman toisen maailmansodan aikana. Itsenäisyyspäivänä 1944 Weinstein oli mukana vastaanottamassa presidentti Mannerheimia Helsingin synagogassa järjestetyssä kaatuneiden muistotilaisuudessa.
Weinsteinin näytelmien uudelleen esittäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 2005 löytyi inventoitaessa Helsingin juutalaisen seurakunnan arkistoaineistoa suuri määrä Weinsteinin käsikirjoituksia, jotka siirrettiin Kansallisarkistoon osaksi Suomen juutalaisten arkistoa.[16]
Vuonna 2015 juutalaisen kulttuurin tutkimuksen dosentti, FT Simo Muir aloitti tutkia Weinsteinin käsikirjoituksia Leedsin yliopistossa Arts and Humanities Research Coucilin (AHRC) rahoittamassa Performing the Jewish Archives -projektissa.[17][3] Weinsteinin musiikkinäytelmiä, sketsejä, kupletteja ja kuorokuvaelma esitettiin projektin järjestämillä festivaaleilla Isossa Britanniassa, Tšekissä, USA:ssa, Etelä-Afrikassa ja Australiassa. Kaikki esitykset kuvattiin.
| Teoksen alkuperäinen nimi | Esityksen nimi | Esityskieli | Genre | Festivaali | Esityksen taltionti |
|---|---|---|---|---|---|
| Muter Rokhl un ire kinder (Äiti Rakel ja hänen lapsensa, 1948) | Mother Rachel and Her Children | Englanti, jiddiš ja heprea | Kuvaelma | Out of the Shadows,
Madison, Wisconsin, 2016 |
PtJA/Vimeo |
| Matka Ráchel a její děti | Tšekki, jiddiš ja heprea | Kuvaelma | Ze stínu, Praha ja Plzeň, 2016 | PtJA/Vimeo | |
| Mother Rachel and Her Children | Englanti, jiddiš ja heprea | Kuvaelma | Out of the Shadows,
Leeds ja York, 2016 |
PtJA/Vimeo | |
| A komedie vegn undz idelakh
(Komedia meistä juutalaisista, 1940) |
A Comedy of Us Jews | Englanti, jiddiš ja ranska | Musiikkikomedia | York Festival of Ideas,
York, 2016 |
PtJA/Vimeo |
| A Comedy of Us Jews | Englanti, jiddiš ja ranska | Musiikkikomedia | Out of the Shadows,
Kapkaupunki, 2017 |
PtJA/Vimeo | |
| Nyårsrevy (Uudenvuoden revyy, 1930) | Merchants of Helsinki:
Yiddish Cabaret from Finland |
Englanti ja jiddiš | Revyy | Out of the Shadows, Sydney | PtJA/Vimeo |
| (Weinsteinin sota-ajan lauluja ja sketsejä) | Židovský kabaret od Terezína po Helsinky
(Juutalaista revyytä Terezínistä Helsinkiin) |
Tšekki, jiddiš ja saksa | Revyy | Ze stínu, Praha ja Plzeň, 2016 | PtJA/Vimeo |
Helsinki Yiddish Cabaret -Cd-levy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lokakuussa 2021 ryhmä kansainvälisiä muusikkoja äänitti Koneen Säätiön tuella Taideyliopiston Kallio-Kuninkaalan studiossa Järvenpäässä kokoelman Weinsteinin jiddishinkielisiä kupletteja. Laulut ilmestyivät Maailman musiikin keskuksen ja Idishe vort ry:n julkaisemalla Jac Weinstein’s Helsinki Yiddish Cabaret -Cd-levyllä marraskuussa 2022 ja sen julkistamiskonsertti järjestettiin 7. marraskuuta 2022 Etnosoi! -festivaalilla Aleksanterin teatterissa.[18] [4] Cd-levyn tekoa tuki myös Bas-Schewa ja Scholem Bolotowskyn rahasto.
Ryhmän musiikillisena johtajana toimi newyorkilainen klezmer-muusikko ja klarinetisti Michael Winograd ja solisteina newyorkilainen Klezmatics -yhtyeen jäsen Lorin Sklamberg ja berliiniläinen Sasha Lurje. Ryhmän muut muusikot ovat Ilkka Heinonen (basso), Topi Korhonen (mandoliini, kitara), Miritza Lundberg (viulu), Juska Ojajärvi (harmonikka), Alevtina Parland (trumpetti) ja Rob Schwimmer (piano, teremin). Vierailevina esiintyjinä ovat Värttinä Vocals (Susan Aho, Mari Kaasinen ja Karoliina Kantelinen). Cd-levyn yhteydessä on Simo Muirin toimittama 70-sivuinen kirja, jossa on mm. laulujen sanat käännöksineen.[19]
Lontoolainen ohjaaja ja tuottaja Simon Glass teki Jac Weinsteinin vaiheista ja Cd-levyn teosta Helsinki Yiddish Cabaret -nimisen lyhytfilmin.[5] Filmi esitettiin Toronton Jewish Film Festivaalilla 1.-11.6.2022.[6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Muir, Simo: Jiddišistä ruotsin kautta suomeen: Helsingin juutalaisten kielenvaihdoista ja etnolekteistä Virittäjä. 1.12.2009. Viitattu 25.9.2023.
- ↑ Astikainen, Arto: Suomen juutalaisten arkisto avataan tänään tutkijoille Helsingin Sanomat. 19.10.1998. Helsingin Sanomat. Viitattu 28.9.2023.
- ↑ Muir, Simo: Weinstein, Jac Kansallisbiografia. 15.1.2010. SKS. Viitattu 22.9.2023.
- ↑ Muir, Simo: Yiddish in Helsinki: Stydy of a Colonial Yiddish Dialect and Culture. Finnish Oriental Society, 2004.
- ↑ Muir, Simo: Hanna Tainin suku vaikeni murhatusta siskosta ja tämän tyttärestä seitsemäksi vuosikymmeneksi – Filmitähden sisar perheineen menetti henkensä holokaustissa Riiassa 27.1.2018. Helsingin Sanomat. Viitattu 25.9.2023.
- ↑ Muir, Simo: Merchants of Helsinki. Nordisk Judaistik/Scandinavian Jewish Studies, 24.11.2019, 30. vsk, nro 2. doi:10.30752/nj.85933. ISSN 2343-4929. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Muir, Simo: ”Jac Weinstein ja jiddišinkielinen revyy Helsingissä”, Både och, sekä että: om flerspråkighet: monikielisyydestä. Schildts, 2011.
- ↑ Ekholm, Laura: Boundaries of an Urban Minority : The Helsinki Jewish Community from the End of Imperial Russia until the 1970s helda.helsinki.fi. 2013. Department of Political and Economic Studies 11. Viitattu 23.9.2023.
- ↑ Muir, Simo: ”Jac Weinstein and Yiddish Cabaret in Helsinki”, Jac Weinstein's Helsinki Yiddish Cabaret. Global Music Centre, 2022.
- ↑ Muir, Simo: “Oh, language of exile – woven of sorrow and mockery”: the Kalevala centennial jubilee as a bone of contention between Hebraists and Yiddishists. East European Jewish Affairs, 2009-12, 39. vsk, nro 3, s. 347–367. doi:10.1080/13501670903298245. ISSN 1350-1674. Artikkelin verkkoversio. en
- ↑ Muir, Simo: “Who Will Laugh the Last?”: Jac Weinstein’s Sketches, Poetry, and Songs during Finnish-German Co-Belligerency, 1941–44. Jewish Social Studies, 2022-06, 27. vsk, nro 2, s. 24–52. doi:10.2979/jewisocistud.27.2.02. ISSN 1527-2028. Artikkelin verkkoversio. en
- ↑ Muir, Simo: “Mother Rachel and Her Children”: Artistic Expressions in Yiddish and Early Commemoration of the Holocaust in Finland. East European Jewish Affairs, 2.9.2018, 48. vsk, nro 3, s. 284–308. doi:10.1080/13501674.2018.1568787. ISSN 1350-1674. Artikkelin verkkoversio. en
- ↑ Muir, Simo: Yiddish play manuscript draws attention to early Holocaust commemoration in Finland EHRI Document Blog. 15.5.2017. EHRI. Viitattu 22.9.2023.
- ↑ Muir, Simo: Weinstein, Jac Kansallisbiografia. 15.1.2010. SKS. Viitattu 22.9.2023.
- ↑ Ekholm, Laura: ”Suomenjuutalaiset tehty sopiviksi, vaan ei näkyviksi.”, Kotiseutu ja kansakunta: Miten suomalaista historiaa on rakennettu?. SKS, 2014.
- ↑ Muir, Simo: Rare Yiddish Manuscripts from Helsinki Performed Again Digital Yiddish Theatre Project. 7.3.2016. Viitattu 22.9.2023.
- ↑ Muir, Simo: Three performances, different responses: bringing early Holocaust commemoration to the stage. Holocaust Studies, 2.7.2020, 26. vsk, nro 3, s. 381–400. doi:10.1080/17504902.2019.1631624. ISSN 1750-4902. Artikkelin verkkoversio. en
- ↑ Tiikkaja, Samuli: Helsingin juutalaisten iltamissa naurettiin sekä itselle että ennakkoluuloille, kertovat kellarista löytyneet paperit 6.11.2022. Helsingin Sanomat. Viitattu 21.9.2023.
- ↑ Broughton, Simon: Recreating Yiddish cabaret in Helsinki Finnish Music Quarterly. 3.2.2023. Viitattu 21.9.2023.
| ||||||||||||||
