Jaan Mahlapuu

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jaan Mahlapuu
Henkilötiedot
Syntynyt 9. marraskuuta 1894
Valga
Kuollut 2. elokuuta 1917
Riika
Sotilashenkilö
Palvelusmaa(t) Venäjän keisarikunnan lippu Venäjän keisarikunta
Palveluvuodet 1915–1917
Taistelut ja sodat ensimmäisen maailmansodan itärintama
Sotilasarvo praporštšik

Jaan M. Mahlapuu (ven. Ян М. Махлапу; 9. marraskuuta (J: 28. lokakuuta) 1894 Valga2. elokuuta (J: 20. heinäkuuta) 1917 Riika) oli virolainen hävittäjälentäjä, joka palveli Venäjän keisarikunnan ilmavoimissa ensimmäisessä maailmansodassa.[1] Hänet tunnetaan ensimmäisen maailmansodan ainoana virolaisena hävittäjä-ässänä. Lähteestä riippuen hänen kerrotaan ampuneen alas viisi tai kuusi viholliskonetta.[2]

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mahlapuu syntyi Valgassa 9. marraskuuta 1894. Hän oli kuusilapsisen rautatieläisperheen esikoinen, ja koulut käytyään hän menikin veturivarikolle töihin. Sodan sytyttyä hän ilmoittautui vapaaehtoiseksi armeijaan, jossa hän pääsi ilmavoimiin. Hänet lähetettiin taitojensa vuoksi Pihkovaan mekaanikkokoulutukseen. Siellä hänen onnistui saada siirto lentokouluun. Hän valmistui elokuussa 1916 ja sai jefreitterin arvon. Hänet lähetettiin 12. hävittäjälentueen mukana rintamalle Riikaan.[1]

Mahlapuu aloitti taistelulennot praporštšik Garlinskin parina 25. elokuuta 1916. Ensimmäisellä lennollaan kaksikko sai saksalaiskoneen ajettua takaisin omien linjojensa taakse. He saivat 4. syyskuuta pysäytettyä toisenkin viholliskoneen ja myös ammuttua sitä kohti. Mahlapuu lensi elokuussa 1916 kaikkiaan viisi ja syyskuussa 13 lentoa. Hänet ylennettiin vanhemmaksi aliupseeriksi ja hänelle myönnettiin Pyhän Yrjön risti. Lokakuun loppuun mennessä hän oli jo vääpeli ja kokenut eturintaman taistelulentäjä, mutta hänellä ei ollut vielä yhtään ilmavoittoa.[1]

Yksi syy heikkoon taistelumenestykseen oli kalusto. Lentue käytti kaksipaikkaisia Nieuport 10 -hävittäjiä, jotka oli muutettu yhden henkilön käytettäväksi. Koska konekivääriä ei voitu sykronoida potkurin kanssa, se oli sijoitettava yläsiiven päälle, josta lentäjä ei saanut korjattua asetta, jos se jumittui. Näin kävi Mahlapuulle 22. lokakuuta 1916, kun hän pääsi taistelemaan viholliskoneen kanssa, mutta konekivääri jumittui. Ongelmia aiheutti myös kylmä sää, joka sai öljyn jäätymään kaasuttimissa.[1]

Vuoden 1916 lopulla lentue sai uusia Nieuport 11 -hävittäjiä. Ensimmäisen vahvistetun ilmavoittonsa Mahlapuu sai 25. helmikuuta 1917, mutta siitä ei ole säilynyt tarkempia tietoja. Kaksi viikkoa myöhemmin, 11. maaliskuuta, hän ampui alas saksalaisen pommikoneen, joka lensi kohti Riian tavara-asemaa. Mahlapuu sai onnittelut suuriruhtinas Aleksandr Mihailovitšilta, ja hänet ylennettiin praporštšikiksi.[1]

Kevään tullessa ja sään lämmetessä lentotoiminta lisääntyi, ja Mahlapuu lensi välillä jopa useita lentoja päivässä. Touko-kesäkuussa hän sai pysäytettyä useita viholliskoneita. Heinäkuun 1917 lopulla lentue sai jälleen uusia koneita, ja Mahlapuu oli niiden lentäjien joukossa, jotka pääsivät lentämään uusia Nieuport 21 -hävittäjiä. Hänelle oli ehtinyt kertyä 45 lentotuntia yli 40 lentotehtävällä.[1]

Mahlapuu lähti 2. elokuuta 1917 kello 8.35 pysäyttämään viholliskonetta. Heti lentoonlähdön jälkeen hänen koneensa joutui syöksykierteeseen ja syöksyi maahan. Mahlapuu kuoli maahansyöksyssä.[1] Hän ehti ampua alas kuusi (joidenkin lähteiden mukaan viisi) viholliskonetta, ja hän oli ensimmäisen maailmansodan ainoa virolainen hävittäjä-ässä.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Махлапу Ян М. Красные соколы – советские лётчики 1936–1953. Viitattu 26.2.2018. (venäjäksi)
  2. a b Baltic nations aces and pilots Aces. Viitattu 1.3.2018. (englanniksi)