Jaakko ja Eerik Eriksson

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Jaakko (16891739), kornetti, ja Eerik Eriksson (16951761), kersantti, olivat veljeksiä ja uskonnollisen liikkeen johtajia. Sotapalveluksesta isonvihan jälkeen erottuaan he asettuivat asumaan Kälviälle, josta he olivat kotoisin. Mystisseparatistisen herätyksen kannattajina he suhtautuivat kirkkoon kriittisesti ja eristäytyivät siitä. Herätteinään heillä olivat muun muassa Gottfrid Arnoldin, Jakob Böhmen ja John Pordagen kirjoitukset, vaikkakin he säilyttivät joitakin luterilaisen kirkon oppeja. Heidän kannattajansa olivat lähinnä Kälviällä ja lähiympäristössä. Heitä vastaan tehtiin vuonna 1724 valitus ja nostettiin syyte, että he halveksivat kirkon järjestystä ja oppia. Heidät tuomittiin kannattajineen maanpakoon, ja he lähtivät Tanskan kautta Amsterdamiin mutta päätyivät lopulta 1745 Eerik Eriksonin johtamina Ruotsiin Tukholman saaristoon Värmdöhön Skevikin taloon. Ruotsissa heitä on siksi kutsuttu skevikiläisiksi.[1] Veljesten poistuttua Suomesta uskonliikkeen huomattavimpia edustajia Pohjanmaalla oli siellä sotilaana toiminut Gustaf Gisselkors.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1968, osa 2, p. 1032
Tämä henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.