Jaak Panksepp

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jaak Panksepp (oikealla) vastaanottamassa kunniatohtorin promootiota Tarton yliopistossa joulukuussa 2004.

Jaak Panksepp (5. kesäkuuta 1943 Tartto, Viro[1]18. huhtikuuta 2017 Bowling Green, Ohio, Yhdysvallat[2]) oli virolaissyntyinen neurotieteilijä ja psykobiologi. Panksepp oli emeritusprofessori Bowling Greenin osavaltionyliopiston psykologian osastolla. Panksepp työskenteli ”affektiivisen neuropsykologian” alalla, ja hänet tunnetaan tämän tunteiden neuraalisia mekanismeja tutkivan psykologian suuntauksen nimen keksijänä. Lisäksi Panksepp osoitti tutkimuksissaan, ettei ihminen ole ainoa naurava nisäkäs.[3][4]

Tutkimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Panksepp johti lukuisia kokeellisia tutkimuksia. Eräässä rotilla tehdyissä kokeessa hän osoitti, että rotissa näkyi merkkejä pelosta, kun kissan karva asetettiin niiden lähelle, vaikka niillä ei ollut minkäänlaista aiempaa kokemusta kissoista.[5] Panksepp yritti toistaa koetta koirankarvoilla, mutta nyt rotissa ei näkynyt pelon merkkejä.[5]

Laajimmin Panksepp tunnetaan eläinten naurua käsittelevistä tutkimuksistaan. Vuonna 1999 valmistuneessa dokumentissa ”Miksi koirat hymyilevät ja simpanssit itkevät” Panksepp kommentoi rottien ilon tutkimusta: rotat reagoivat kutittamiseen korkealla äänellä, jonka Panksepp olettaa vastaavan naurua.lähde?

Panksepp julkaisi vuonna 1979 artikkelin, jossa hän kirjoitti, että opioidipeptidit voivat olla osallisia autismin etiologiassa; autismi voisi olla ”tunnehäiriö joka syntyy aivojen opiaattijärjestelmän häiriintymisestä”.[6]

Temple Grandin nojaa Pankseppin työhön kuvatessaan, miten primaalisten leikin, paniikin tai huojennuksen, pelon, raivon, etsimisen, himon ja huolehtimisen tunteiden ja tunneilmaisujen sekä näitä laukaisevien tekijöiden ymmärtäminen mahdollistaa tuotantoeläinten paremman huolenpidon.[7]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Panksepp, J., and Biven, L. (2012). The Archaeology of Mind: Neuroevolutionary Origins of Human Emotion. New York: W. W. Norton & Company. W W Norton page
  • Panksepp J (Ed.) (2004) A Textbook of Biological Psychiatry, New York, Wiley
  • Panksepp, J. (1998). Affective Neuroscience: The Foundations of Human and Animal Emotions. New York: Oxford University Press.
  • Panksepp, J (Ed.) (1996). Advances in Biological Psychiatry, Vol. 2, Greenwich, CT: JAI Press.
  • Panksepp, J (Ed.) (1995). Advances in Biological Psychiatry, Vol. 1, Greenwich, CT: JAI Press.
  • Clynes, M. and Panksepp, J. (Eds.) (1988). Emotions and Psychopathology, New York, Plenum Press.
  • Morgane, J. P., and Panksepp, J. (Eds.). (1981). Handbook of the Hypothalamus: Vol. 4 : Part B. Behavioral Studies of the Hypothalamus. New York: Marcel Dekker, Inc.
  • Morgane, J. P., and Panksepp, J. (Eds.). (1980). Handbook of the Hypothalamus: Vol. 3 : Part A. Behavioral Studies of the Hypothalamus. New York: Marcel Dekker, Inc.
  • Morgane, J. P., and Panksepp, J. (Eds.). (1980). Handbook of the Hypothalamus: Vol. 2 : Physiology of the Hypothalamus. New York: Marcel Dekker, Inc.
  • Morgane, J. P., and Panksepp, J. (Eds.). (1979). Handbook of the Hypothalamus: Vol. 1 : Anatomy of the Hypothalamus. New York: Marcel Dekker, Inc.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://www.muskingum.edu/~psych/psycweb/history/panksepp.htm (englanniksi)
  2. Jaak Panksepp Deck-Hanneman Funeral Home & Crematory. Viitattu 20.4.2017. (englanniksi)
  3. Robert Roy Britt: It’s no joke: Even animals ‘laugh’, LiveScience, MSNBC.com (englanniksi)
  4. Jaak Panksepp & J. Burgdorf: Behavioral Brain research, October 2000, 115. vsk, nro 1, s. 25–38. (englanniksi)
  5. a b Temple Grandin & Catherine Johnson: Animals in Translation, s. 207. New York, New York: Scribner, 2005. ISBN 0-7432-4769-8. (englanniksi)
  6. Jaak Panksepp: Trends in Neurosciences, 1979, 2. vsk, s. 174–177. (englanniksi)(englanniksi)
  7. Temple Grandin & Catherine Johnson: Animals make us human. Boston: Houghton Mifflin Harcourt, 2009. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]