Jättimalikka
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
| Jättimalikka | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Sienet Fungi |
| Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
| Alakaari: | Avokantaiset Agaricomycotina |
| Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
| Alaluokka: | Agaricomycetidae |
| Lahko: | Agaricales |
| Alalahko: | Tricholomatineae[1] |
| Heimo: | Pseudoclitocybaceae[1] |
| Suku: | Aspropaxillus |
| Laji: | giganteus |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Jättimalikka (Aspropaxillus giganteus, syn. Leucopaxillus giganteus) on aluksi navallinen ja vanhemmiten laakean suppilomainen valkoinen tai säämiskänvärinen sienilaji. Heltat ovat erittäin tiheät ja valkoiset tai kermanväriset. Jalka on valkoinen ja muuttuu kosketettaessa kellanruskeaksi. Laji on jo usein nuorena toukkainen. Malto on valkoista. Sieni tuoksuu karvasmanteliöljyltä ja on syötävä. Sieni tulee kuitenkin keittää koska se voi raakana aiheuttaa pahoinvointia. Se esiintyy suurina noidankehinä valoisissa lehtimetsissä, puistoissa ja hakamailla. Se on Etelä-Suomessa harvinainen.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Kalichman, Jacob: Generic names of agarics & Agaricales (pdf) agaric.us. 6.4.2024. Viitattu 19.4.2024. (englanniksi)
- ↑ Taksonomian lähde: Index Fungorum Luettu 15.1.2023
- ↑ Phillips, R.: WSOY Suuri Sienikirja, s. 46-48. suomeksi toim. Lasse Kosonen. WSOY, 1981, suom. 1992. ISBN 951-0-17255-3.