Jääpingviini

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jääpingviini
Adelie Penguin.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Silmälläpidettävä [1]
Silmälläpidettävä
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Pingviinilinnut Sphenisciformes
Heimo: Pingviinit Spheniscidae
Suku: Mustapääpingviinit Pygoscelis
Laji: adeliae
Kaksiosainen nimi
Pygoscelis adeliae
Hombron & Jacquinot, 1841
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Jääpingviini Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Jääpingviini Commonsissa
Jääpingviinin muna.

Jääpingviini (Pygoscelis adeliae) on keisaripingviinin ohella toinen Etelämantereella elävistä pingviinilajeista.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jääpingviinin ruumis on mustavalkoinen, sillä on evämäiset siivet ja pyöreähkö pää. Nokka on väriltään tummanpunainen, mutta sitä peittävät osaksi höyhenet.

Pituus: 71-112 cm
Paino: 4-5,5 kg

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jääpingviini elää lähinnä Etelämantereen ja subantarktisen vyöhykkeen ahtojääalueella. Se pesii Antarktiksen ja sen syrjäisten lähisaarten kalliorannoilla, mutta siirtyy pesimäkauden jälkeen pohjoisemmaksi.

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rannikkoseudut ja jääpeitteiset alueet.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naaras munii 2 munaa, joita se sitten hautoo 30-43 vuorokautta.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jääpingviinit saalistavat usein parvina ja voivat siirtyä antoisille vesille kilometrien päähän yhdyskunnastaan. Ne pyydystävät etenkin krillejä ja löytävät näitä pikkuäyriäisiä usein ahtojäiden lähivesiltä. Jääpingviini pystyy tavoittamaan myös nopealiikkeisiä mereneläviä, kuten kaloja ja mustekaloja. Tarvittaessa se sukeltaa 20 metrin syvyyteen ja kykenee kirimään vauhtiaan entisestään.

Makean veden puute ei tuota pingviinille ongelmia, sillä linnun munuaiset ja sierainten alla sijaitsevat erityisrauhaset poistavat ravinnon mukana tulleen ylimääräisen suolan. Janoisten yksilöiden on kuitenkin nähty syövän silloin tällöin lunta. Ne ovat lähinnä olleet maissa pesimässä olleita lintuja, jotka eivät ole päässeet merelle syömään.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. BirdLife International: Pygoscelis adeliae IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.1. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 29.9.2013. (englanniksi)