Itsenäisyyden aukio (Kiova)

Itsenäisyyden aukio Maidan Nezaležnosti Майдан Незалежності
Kiovan Maidan, Itsenäisyyden aukio.
Sijainti	H’reštšatyk, Ševtšenkon piiri, Kiova, Ukraina
Koordinaatit	50.4495°N, 30.5254°E
Rakennustyyppi	aukio
Valmistumisvuosi	2001 (perinpohjainen uudelleenrakentaminen)
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
Infobox OK

Itsenäisyyden aukio ja sen itsenäisyyden muistopylväs.

Maidan Nezaležnosti (ukr. Майдан Незалежності, ”Itsenäisyyden aukio”, puhekielessä Maidan) on Ukrainan pääkaupungin Kiovan keskusaukio. Kaupungin pääkatu H’reštšatyk kulkee aukion kautta koillisesta lounaaseen.

Maidan Nezaležnosti on myös Itsenäisyyden aukion alle osuvan Kiovan metron aseman nimi.

Historiaa

Itsenäisyyden aukio on muuttunut paljon ja vaihtanut nimeään useasti 1860-luvulta lähtien. Ensin se oli H’reštšatykin aukio, sittemmin vuodesta 1871 Duumanaukio, neuvostovallankumouksen jälkeen maaliskuusta 1919 Neuvostoaukio, vuodesta 1935 Kalinininaukio, vuodesta 1977 Lokakuun vallankumouksen aukio. Etenkin 1950-1980-lukujen aikana aukiota leimasi Neuvostoliiton hallinnon voimaa näyttävä ilme. Ukrainan itsenäistymistä edeltävinä vuosina aukion nimenä Lokakuun aukio (ukr. площа Жовтневої революції, vuodesta 1977 lähtien) ja siellä oli kookas Lokakuun vallankumouksen muistomerkki (1977). Tuo kuvanveistäjä Vasyl Borodain suunnittelema neuvostoajan symboli purettiin syyskuussa 1991.

Ukrainan Neuvostoliitosta itsenäistymisen (1991) jälkeen nimeksi tuli Itsenäisyyden aukio. Aukio uudelleenrakennettiin perusteellisesti itsenäistymisen kymmenvuotispäiväksi 2001. Kauppakeskus Hlobus-rakennettiin paljolti aukion alle. Aukion ilmettä muuttivat osaltaan Kiovan perustajien muistomerkki (Anatoli Kuštš, 2000) ja Itsenäisyyden muistomerkki (Anatoli Kuštš, 2001).

Vuosien 2004–2005 tapahtumat

Katso myös: Ukrainan oranssi vallankumous

Maidanilta alkoivat syksyllä 2004 opiskelijoiden joukkomielenosoitukset Ukrainan presidentinvaalin toisen kierroksen tulosta vastaan, jota epäiltiin väärennetyksi. Täällä syntyneestä vaatimuksesta presidentinvaalin toinen kierros uusittiin 26. joulukuuta 2004, ja vaalin voitti Viktor Janukovytšin sijasta Viktor Juštšenko. Mielenosoituksissa ja konserteissa syntynyttä yhteishenkeä, oranssia koalitiota, kutsutaan Maidanin hengeksi. Tähän ovat yleensä vedonneet Julija Tymošenkon kannattajat, jotka ovat epäilleet, että Juštšenko tekee kompromisseja Alueiden puolueen kanssa.

Maidanilla oli marraskuun lopulta 2004 tammikuulle 2005, presidentin virkaanastumiseen saakka, tavaratalo Ukrainalle H’reštšatykia pitkin ulottunut aidattu ja kulkuluvitettu telttaleiri, missä myös toisista Ukrainan kaupungeista tulleet opiskelijat kaupunkiensa tunnuksin jatkoivat ympärivuorokautista mielenosoitusta kaminoiden lämmössä iskulauseenaan Vapaus ei nuku.

Jonkin verran järjestettiin myös sinivalkoisia vastamielenosoituksia, mutta ne eivät juuri tavoittaneet video- ja televisiokameroita.

Vuosien 2013–2014 mielenosoitukset

Katso myös: Ukrainan mielenosoitukset 2013–2014

Kun presidentti Janukovytš päätti syksyllä 2013 hylätä EU:n vapaakauppa- ja assosiaatiosopimuksen, se johti Ukrainan itsenäisyydenajan suurimpiin mielenilmauksiin ja väkivaltaisuuksiin, joissa kuoli kymmeniä ihmisiä. Itsenäisyyden aukio on Kiovan keskeisimpiä mielenosoituspaikkoja.

Kuvia

• 
  Itsenäisyyden aukiota edeltänyt Lokakuun vallankumouksen aukio syksyllä 1991. Etualalla näkyy nosturi Lokakuun vallankumouksen muistomerkin (1977) poistamista varten.
• 
  Lokakuun vallankumouksen muistomerkki Lenineineen odottamassa purkua (1991).
• 
  Kiovan perustajien muistomerkki.
• 
  Suihkulähde illalla.

Katso myös

• Itsenäisyyden muistomerkki
• Nollapisteen monumentti Kiovassa

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Itsenäisyyden aukio (Kiova) Wikimedia Commonsissa