Isoteutarin kartano
| Isoteutarin kartano | |
|---|---|
| Stortötar gård | |
 Isoteutarin kartano vuonna 1936 |
|
| Sijainti | Lohja, Uusimaa |
| Rakennustyyppi | Kartano |
| Valmistumisvuosi | 1846 |
| Suunnittelija | K. J. E. Gustafsson |
| Tyylisuunta | Empire |
| Runkorakenne | Hirsi |
| Julkisivumateriaali | Laudoitus |
| Kerrosluku | 2 |
 |
|
Isoteutarin kartano (ruots. Stortötar gård) sijaitsee Lohjalla Uudellamaalla. Kartano on Isoteutarin kylän kantatalo ja entinen Biskopsin ratsutila. Nykyinen päärakennus on valmistunut 1800-luvulla. Isoteutarin kartano on nykyisin yksityisomistuksessa.[1][2]
Historia ja arkkitehtuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Isoteutarin keskiakaisista omistajista tunnetaan lautamies Lauri vuodelta 1508, sekä Olli Laurinpoika vuodelta 1532. 1600-luvulla Isoteutariin yhdistettiin kolme eri tilaa. Kartanon yksi vaikutusvaltaisimmista omistajista lienee ollut kuninkaallinen rahastonhoitaja Thomas Teuterström, joka aateloitiin nimellä Adlercreutz. Hän omisti kartanon vuosina 1686–1710. Vuonna 1844 talo ostettiin perinnöksi. 1915 Isoteutariin yhdistettiin ratsutilan augmentit Mustapää, Simola ja Anttila, jotka olivat vuodesta 1759 toimineet kartanon lampuotitiloina. Vuonna 1694 Isoteutarin kartanolla ei esiinny lainkaan torppia. Vuonna 1800 torppia oli kolme ja vuonna 1900 yhteensä kuusi torppaa.Vuoden 1918 maanvuokralain nojalla Isoteutarin kartanosta erotettiin kaksi torppaa ja kaksi mäkitupaa. Isoteutarilla on ollut oma mylly.[1]
Isoteutarin kartanolle johtaa pohjoisesta vanha tie, joka on osa Raaseporin linnatietä. Sen varrella on koivukuja, jonka koivut istutettiin 1890-luvulla.[1]
Päärakennus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Isoteutarin päärakennus on valmistunut 1845–1846. Hirsirakennuksen on suunnitellut konduktööri K. J. E. Gustafsson, ja sen alkuperäinen ulkoasu edusti puhdasta empire-tyyliä. Rakennusta korotettiin satulakattoisella poikkipäädylää vuonna 1896. Nykyisin empire-piirteet näkyvät yhä esimerkiksi ikkunoiden symmetrisessä sijoittelussa ja niiden koristeellisissa otsalaudoissa. Rakennuksen pihanpuoleisella sivulla on pariovin varustettu kuisti, jonka katolla on parveke. Päädyssä on toinen kuisti. Kartanon päärakennusta on peruskorjattu 1950-luvulla ja 1980-luvulla, jolloin Museovirasto oli mukana korjaussuunnittelussa. Rungosta jouduttiin vaihtamaan ainoastaan yksi hirsi. Vuosituhannen taitteessa vanha lateksimaalipinta hiottiin pois ja korvattiin pellavaöljymaalilla. Päärakennuksessa on säilynyt jäljellä vanhat lattialankut ja rossipohja. Päärakennuksessa on yhteensä 13 huonetta, joista 4 on tulisijoin varustettuja ullakkokamareita.[2][1]
Alkuperäiseen sisustukseen on kuulunut muun muassa salin valko-vihreä empirekalusto, Kirkniemestä ostettu kustavilainen kattokruunu ja hopeamalja, vanha taffelipiano, sekä kullan ja sammalenvihreän värinen empirepeili ja marmorilevyllä varustettu konsolipöytä. Laamanni Adlercreutz on ostanut kartanoon peilin, jonka valkoisessa yläosassa on enkelikuvioita Tukholman hovista. Peilin kerrotaan kuuluneen prinssi Kaarle Augustille.[1][2]
Päärakennusta ympäröi omenatarha, sekä 1700-luvulta peräisin oleva puisto.[1]
Muut rakannukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kartanon vanha päärakennus 1700-luvulta on säilynyt nykyisen päärakennuksen vieressä. Vanhaa päärakennusta korotettiin yhdellä kerroksella 1830-luvulla. Rakennuskantaan kuuluu lisäksi työväenasunto vuodelta 1910, harkkokivinen navetta vuodelta 1908, luonnonkivinen härkätalli vuodelta 1851, sekä kivinen viljamakasiini.[1][1]
Omistajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lista Isoteutarin kartanon omistajista[2]:
| Nimi | Vuodet | Lisätietoa |
|---|---|---|
| Lauri | 1508 | lautamies |
| Olli Laurinpoika | 1532 | |
| Bengt Larsson | 1540–1554 | |
| Eskil Bengtsson | 1556–1605 | |
| Erik Mårtensson | 1609–1654 | ratsumies |
| Anna Tomasdotter | 1654–1656 | Erikin leski |
| Tomas Jakobsson | 1662 | |
| Tomas Eriksson | 1665 | Tomasin lanko |
| Henrik Eriksson | 1666–1695 | Tomasin veli,
Koulumestari |
| Thomas Teuterström | 1686–1710 | aateloitu Adlercreutz,
kuninkaallinen rahastonhoitaja |
| Thomasin perinkunta | 1710–1721 | |
| Anna Katarina Adlermarckin lapset | 1722–1780 | Anna Thomasin tytär |
| Johan Reilin | 1781–1785 | kappalainen |
| Torsten Jägerhorn af Storby | 1786–1805 | kapteeni |
| Anders Collin | 1806–1810 | rovasti |
| Karl Henrik Adlercreutz | 1811–1832 | laamanni |
| Adlercreutzin perikunta | 1831–1865 | |
| Johan Gustav Florin | 1865–1883 | Karl Aldercreutzin vävy, |
| Karl Gabriel Thiodolf Rein | 1883–1919 | Johanin vävy,
todellinen valtioneuvos |
| Mathilda Schulman o.s. Rein &
Hilda Maria Rein |