Isoruohokaija
| Isoruohokaija | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Papukaijalinnut Psittaciformes |
| Heimo: | Kaijat Psittaculidae |
| Suku: | Ruohokaijat Neophema |
| Laji: | elegans |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Neophema elegans |
|
| Katso myös | |
Isoruohokaija (Neophema elegans) on australialainen pitkäpyrstöinen kaija. Sitä on joskus kutsuttu nimellä korupapukaija.[2]
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Linnun pituus on noin 22 cm ja paino 40–51 g. Sen höyhenpuku on pääosin kellanvihreä, otsassa ja siivillä on kirkkansinistä. Koiras on kirkkaamman värinen.
Esiintyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Isoruohokaijan esiintymisalue Australiassa on kaksiosainen: sitä tavataan mantereen lounaisosassa ja eteläosassa, myös Kengurusaarella, mutta ei Tasmaniassa. Kannan suuruus on yli 30 000 yksilöä. Gould kuvaili lajin holotyypin Victoriasta.[3]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Isoruohokaijat asuvat avoimella maalla, harvapuustoisilla ruohostomailla, rannikon hiekkadyyneillä, akasiatiheiköissä ja kuivilla pensaikkomailla.
Lisääntyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lisääntymisaika on elokuusta marraskuulle. Pesä on tavallisesti puunkolossa. Naaras munii neljästä viiteen munaa, joita se hautoo noin 18 päivää. Poikaset jättävät pesän neljän-viiden viikon ikäisinä, ja saavat aikuisen höyhenpuvun kolmen tai neljän kuukauden ikäisinä.
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ruokavalio koostuu siemenistä, hedelmistä ja marjoista.
Lemmikkinä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Isoruohokaija on Suomessa harvinainen lemmikki.
Lajin hoito ei eroa juuri lemmikkilintujen perushoidosta. Voidakseen hyvin se tarvitsee omanlajisen tai vähintään samaa sukua olevan lintutoverin, runsaasti tilaa, lajityypillisiä tarpeita tyydyttävän ruokavalion, riittävästi virikkeitä, lintulähtöiset käsittely- ja koulutustavat sekä päivittäistä vapaanaoloa häkistä turvalliseksi tehdyssä sisätilassa.[4]
Laji kuuluu CITES II/B -liitteeseen, jolloin sillä tulee vankeudessa olla yksilöön yhdistettävissä oleva alkuperätodistus. Ilman alkuperätodistusta tai siihen verrattavia papereita linnun myyminen, pesittäminen ja kaupallinen esilläpito esim. kotieläinpihalla on kiellettyä[5].
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Forshaw, Joseph M. & Cooper, William T. 1977: Parrots of the World. - T.F.H. Publications, Inc. New Jersey. ISBN 0-87666-959-3
- World Parrot Trust (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ BirdLife International: Neophema elegans IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 23.4.2014. (englanniksi)
- ↑ Lintulajien vanhat nimet www.kaijuli.fi. Viitattu 7.11.2025.
- ↑ IBC (englanniksi)
- ↑ Lemmikkilinnut lyhyesti ja selkokielellä www.kaijuli.fi. Viitattu 6.12.2025.
- ↑ CITES-luokat lintulajeittain www.kaijuli.fi. Viitattu 6.11.2025.