Isomaksaruoho

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Isomaksaruoho
Sedum telephium 210805.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Saxifragales
Heimo: Maksaruohokasvit Crassulaceae
Suku: Maksaruohot Sedum
Laji: telephium
Kaksiosainen nimi
Sedum telephium
L.
Synonyymit
  • Hylotelephium telephium
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Isomaksaruoho Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Isomaksaruoho Commonsissa

Isomaksaruoho (Sedum telephium) on eteläisessä Suomessa yleinen kuivien kallioiden kasvi ja Suomen luonnonvaraisista maksaruohoista suurin. Sitä on aikoinaan käytetty hyötykasvina ja sen paksuista mehevistä juurista juontuukin kansankielinen numitys kallioperuna. Isomaksaruoho itse käyttää juuriaan lehtiensä ohella vesivarastona. Varastoimaansa veteen luottaen se kukkiikin vasta heinäkuussa vaaleankeltaisin kukin. Se onkin suosittu kasvi kivikkopuutarhoissa. Isomaksaruoho on monivuotinen. Suomessa kasvaa kolme isomaksaruohon alalajia: lännenisomaksaruoho, vahamaksaruoho ja punamaksaruoho.

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isomaksaruoho on tanakkavartinen pystykasvuinen kasvi, jonka lehdet ovat ruodittomat. Kukinnan väri ja lehtien muoto vaihtelee kasvupaikan ja rodun mukaan. Lehdet yleensä punertuvat pitkien kuivien jaksojen aikana.

Uskomuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isomaksaruohoa kutsutaan ruotsin kielessä rakkauden yrtiksi (Kärleksört) kahdestakin syystä. Ensinnäkin kasvi jatkaa kukkimistaan katkaistunakin. Lisäksi on uskottu, että jos kaksi kattoon ripustettua versoa kaartuvat kuivuessaan toisiaan kohti, rakastavaisetkin löytävät toisensa.

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isomaksaruohon lehdet ovat tärkeä ravinnonlähde isoapolloperhosen toukalle.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kotimaan luonto-opas (WSOY)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]