Interposjolok
| Interposjolok Интерпосёлок Manasteri |
|
|---|---|
 Vaasjärven luostarin Kaikkien pyhien kirkko. |
|
  Interposjolok |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Venäjä |
| Tasavalta | Karjalan tasavalta |
| Piiri | Aunuksen piiri |
| Kunta | Kotkatjärvi |
| Hallinto | |
| – Asutustyyppi | taajama |
| Väkiluku (2012) | 71 |
Interposjolok[1] (ven. Интерпосёлок, karjalaksi Manasteri[2]) on maaseututaajama Karjalan tasavallan Aunuksen piirin Kotkatjärven kunnassa Venäjällä. Se sijaitsee Vaasjärven (ven. Важозеро, Važozero) rannalla 14 kilometriä Kotkatjärveltä koilliseen. Taajamassa oli 71 asukasta vuonna 2012.[3]
Vaasjärven rannalla on toiminut 1500-luvun alussa perustettu erämaaluostari, joka lakkautettiin vuonna 1764. Luostari asutettiin uudelleen 1800-luvun alussa, ja se sai itsenäisen statuksen vuonna 1846. Vuonna 1905 siellä oli 22 munkkia. Luostari lakkautettiin vuonna 1920, ja sen tilalle perustettiin sovhoosi. 1930-luvulla paikalle rakennettiin Interposjolokin (ven. Интернациональный посёлок, Internatsionalnyi posjolok, ’kansainvälinen taajama’) metsätyöläisasutus,[4] jonka asukkaista suurin osa oli amerikansuomalaisia ja Suomesta tulleita rajaloikkareita[5].
Talvisodan aikana Interposjolokiin internoitiin suurin osa Neuvostoliiton miehitysalueelle jääneistä Suojärven ja Salmin asukkaista[6]. Sodan jälkeen taajamassa toimi alaikäisten vankisiirtola ja mielisairaala. Luostari perustettiin uudelleen 2000-luvun alussa.[4] Osa sen 1800-luvun lopulla pystytetyistä rakennuksista on säilynyt[7].
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Venäjän federaation paikannimiä, s. 73. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2. Teoksen verkkoversio (viitattu 19.7.2015).
- ↑ Respublika Karelija: Spisok nazvani naseljonnyh punktov na russkom, karelskom i vepsskom jazykah (v mestah kompaktnogo proživanija karelov i vepsov, s. 10. Petrozavodsk: Ministerstvo Respubliki Karelija po voprosam natsionalnoi politiki i svjazjam s religioznymi objedinenijami, Respublikanskaja termino-orfografitšeskaja komissija, Institut jazyka, literatury i istorii Karelskogo nautšnogo tsentra RAN, 2006. Teoksen verkkoversio (viitattu 19.7.2015).
- ↑ Generalnyi plan Kotkozerskogo selskogo poselenija Olonetskogo natsionalnogo munitsipalnogo raiona Respubliki Karelija: Materialy po obosnovaniju v tekstovoi forme olon-rayon.ru. Arkistoitu 24.9.2015. Viitattu 19.7.2015. (venäjäksi)
- ↑ a b Karelija: entsiklopedija. Tom 2, s. 453. Petrozavodsk: Petropress, 2009. ISBN 978-5-8430-0125-4.
- ↑ Takala, Irina: Finny v Karelii i v Rossii academia.edu. Viitattu 19.7.2015. (venäjäksi)
- ↑ Laidinen, E. P.: Organy gosudarstvennoi bezopasnosti Karelii v Sovetsko-finljandskoi voine statehistory.ru. Viitattu 19.7.2015. (venäjäksi)
- ↑ Objekty istoriko-kulturnogo nasledija Karelii monuments.karelia.ru. Viitattu 19.7.2015. (venäjäksi)