Ino (mytologia)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ino ja Agaue repivät Pentheuksen kappaleiksi, noin 450 eaa., Louvre

Ino (m.kreik. Ἰνώ, Inō) oli kreikkalaisessa mytologiassa Theban kuolevainen kuningatar, Athamaan toinen vaimo, Learkhoksen ja Melikerteen äiti, Kadmoksen ja Harmonian tytär ja Friksoksen ja Hellen äitipuoli. Hän oli yksi kolmesta Semelen sisaresta (toiset olivat Agaue ja Autonoe), jotka olivat Dionysoksen seuraajia – jumalaisia mainadeja.

Mainadien tiedettiin repivän omia lapsiaan raaja raajalta kappaleiksi hulluudessaan. Iasonin ja kultaisen taljan sankaritarinan taustakertomuksena kerrotaan, kuinka Ino vihasi Athamasin ja Harmonian kaksosia, Friksosta ja Helleä, ja valmisti katalan suunnitelman päästäkseen heistä eroon. Hän korvensi Boiotian kaiken siemenviljan niin, etteivät ne kasvaisi. Paikalliset viljelijät kadon pelossa kysyivät neuvoa oraakkelilta. Ino lahjoi oraakkelin luokse lähetetyt miehet valehtelemaan muille, että oraakkeli vaatisi Friksoksen uhraamista. Ennen kuin häntä ehdittiin surmata alttarilla, Nefele lähetti kultaisen oinaan pelastamaan hänet ja sisarensa[1]. Helle kuitenkin putosi oinaan selästä kesken matkaa Hellespontoksen, joka on nimetty hänen mukaansa, kohdalla ja hukkui, mutta Friksos selvisi matkan loppuun saakka Kolkhikseen[2], missä Aietes otti hänet vastaan ja kohteli häntä ystävällisesti antaen tyttärensä Khalkiopen hänelle vaimoksi. Kiitollisena Friksos antoi kuninkaalle oinaan kultaisen taljan, jonka Aietes ripusti temppeliin.[3]

Myöhemmin Ino kasvatti Dionysoksen, sisarensa Semelen pojan, saaden siten Heran syvän mustasukkaisuuden valtaan. Kostoksi Hera löi Athamasia mielenvikaisuudella, joka hulluuden puuskassaan teurasti poikansa Learkhoksen luullen tätä oinaaksi ja alkoi raivoisasti ajaa takaa Inoa. Paetakseen häntä Ino heitti itsensä mereen poikansa Melikerteen kanssa. Molempia palvottiin myöhemmin merenkulun jumalina, Inoa Leukotheana ("valkoinen jumalatar") ja Melikertestä Palaimonina. Toisessa versiossa myös Inoon iskee hulluus, ja hän tappaa Melikerteksen keittämällä tämän padassa. Tämän jälkeen hän hyppää mereen pata mukanaan. Myötätuntoinen Zeus ei kuitenkaan halua hänen kuolevan muuttaen hänet ja Melikerteksen Leukotheaksi ja Palaimoniksi.

Inon, Athamaksen ja Melikerteksen tarina liittyy myös kahteen suurempaan asiayhteyteen. Inon loppu oli yhtä traaginen kuin hänen sisarustensakin: Semele kuoli ollessaan raskaana Zeukselle oman ylpeytensä ja rakastajaansa kohtaan tuntemansa vähäisen luottamuksen vuoksi; Agaue tappoi oman poikansa kuningas Pentheuksen hänen ollessaan bakkanaalisen hulluuden vallassa, ja Aktaionin, kolmannen sisaruksen Autonoen pojan, repivät kappaleiksi hänen omat metsästyskoiransa. Myös Inon ja Athamaksen, jotka metsästivät poikaansa Learkhosta uroshirvenä ja teurastivat tämän, mielenvikaisuutta voidaan selittää tuloksena heidän yhteydestään Dionysokseen, jonka läsnäolo voi aiheuttaa hulluutta. Kukaan ei voi paeta Dionysoksen, viinin jumalan, valtaa. Euripides käsitteli tarinaa tragediassaan Bakkhantit selittäen heidän hulluutensa dionyysisin termein heidän alun perin kiellettyä koko ajatuksen Dionysoksen jumaluudesta.

Kun Athamas palasi toisen vaimonsa Inon luo, Themisto, hänen kolmas vaimonsa, haki kostoa pukemalla omat lapsensa valkoisiin ja Inon mustiin vaatteisiin, käskien murhamiehen tappamaan mustiin pukeutuneet. Ino kuitenkin vaihtoi vaatteet Themiston tietämättä, jolloin tämä tuli murhauttaneeksi omat lapsensa.

Muuttuneena kuolemattomaksi jumalattareksi Ino edusti myös yhtä monista jumalaisista avuista, joita Odysseus sai Odysseian aikana. Hän antoi tälle hunnun, jonka rinnoilleen sitomalla hän ei hukkuisi, auttaen tätä siten pääsemään jälleen maalle[4].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Apollodoros: Kirjasto 1.9.1 (engl. käännös)
  2. Hyginus: Fabulae ii–iii (engl. käännös)
  3. Hyginus: Astronomica 2.20 (engl. käännös)
  4. Homeros: Odysseia 5.333–364 (engl. käännös)