Indonesian energiapolitiikka
Indonesian energiapolitiikka Indonesian energiapolitiikasta mukaan lukien energiantuotanto ja maan hallituksen, eduskunnan ja muiden sidosryhmien tapa energian käytön kehitykseen ja ohjaamiseen mukaan lukien energiantuotanto, jakelu ja kulutus. Siihen sisältyvät lait, sopimukset, verot ja ohjauskeinot. Indonesia tuottaa öljyä, kivihiiltä ja maakaasua. Indonesialla on suuri uusiutuvan energian potentiaali, sillä saarilla on tuulta, aurinkoa, vettä ja geotermistä energiaa on runsaasti. Sademetsät ja turvekerrokset ovat huomattava hiilivarasto. Indonesia on geologisesti epävakaa.
IEA:n mukaan vuonna 2008 Indonesia oli 9. suurin maakaasuntuottaja: 77 mrd. kuutiota vastaten 2,4 % maailmantuotannosta. Tuotannosta 34 mrd. kuutiota myytiin ulkomaille. IEA:n mukaan vuonna 2008 Indonesia oli 6. suurin kivihiilentuottaja tuottaen kivihiiltä ja ruskohiiltä yhteensä 284 milj. tonnia. Kivihiilestä 83 % (204 Mt) meni vientiin.[1]
Energia, sähkö ja vienti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Energiantuotanto[1][2] | |||||
|---|---|---|---|---|---|
| Sähkön | Energian | Energian | |||
| Väestö | kulutus | CO2 | tuotanto | vienti | |
| (milj.) | (TWh) | Mt | Mtoe | Mtoe | |
| 2004 | 218 | 104 | 336 | 258 | 84 |
| 2007 | 226 | 127 | 377 | 331 | 139 |
Energia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Öljy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Indonesiassa on merkittävä Aasian öljyntuottaja ja viejä. Öljy on merkittävä vientituote. Öljyä on Sumatralla, Borneolla ja Jaavalla. Lisäksi Indonesia tuottaa maakaasua ja kivihiiltä. Kesäkuussa 1994 säädettiin laki, joka antoi ulkomaisille yrityksille ainakin väliaikaisesti oikeuden toimia itsenäisinä Indonesiassa.
Indonesiassa oli OPEC jäsen vuosina 1962-2008.
Hiili[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Indonesia on maailman toiseksi suurin hiilen viejämaa. Vientimaihin sisältyy Japani ja Italia. Kalimantan (Borneo) saarella on 21 mrd. tn hiilivarat. Vuonna 2000 Indonesia tuotti 76 milj. tn hiiltä, josta 85% Borneolta. Japanin Institute of Energy Economics arvion mukaan Borneon hiilituotanto voisi kolminkertaistua vuoteen 2020 mennessä. Silloin hiiliteollisuus olisi johtava syy metsäkatoon Borneolla.[3]
Cilacapin kaksi 600MW:n hiilivoimalaa käynnistyi toukokuussa 2006. Se on kylien läheisyydessä, joiden väestöstä 80 % on kalastajia. Kalasaaliiden on raportoitu heikentyneen 50 % hiilivoimalan käynnistyttyä ja hengitystiesairauksien määrä on lisääntynyt. Näkyvä hiilipöly leijuu tehtaan ympäristöön. Monet ovat muuttaneet alueelta pois hiilipölyn ja tehtaan metelin vuoksi. Asukkaiden vedenkulutus on kaksinkertaistunut puhdistuksen vuoksi. 12 ha riisipelto tuhoutui tehtaan aiheuttaman merivesitulvan vuoksi.[3]
Geoterminen energia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Indonesia on maailmanlaajuisesti merkittävä geotermisen energian hyödyntäjä.[4] Indonesiassa olisi riittävästi geotermistä potentiaalia koko väestön sähkön ja lämpimän veden turvaamiseen.[5]
Syöttötariffi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Uusiutuvan energian syöttötariffi säädettiin vuonna 2002 kattaen alle 10 MW tuotannon. Indonesia varasi 75 milj. $ kylien sähköistämiseen uusiutuvalla energialla kahdeksi vuodeksi 2006-2007.[4]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Key world energy statistics 2009 (Arkistoitu – Internet Archive) IEA
- ↑ Key world energy statistics 2006 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b The True Cost of Coal (Arkistoitu – Internet Archive) Greenpeace 27.11.2008
- ↑ a b Renewables 2007 Global Status Report (Arkistoitu – Internet Archive), REN21 sihteeristö (Pariisi) ja Worldwatch instituutti (Washington, DC), 2008, s.8
- ↑ Paul Brown, Global Warming, The last chance for change, Lontoo 2006, geoenergia s. 263