Impi Kauppila
Impi Mirjam Kauppila (28. helmikuuta 1909 Helsinki – 11. joulukuuta 1991 Helsinki) oli suomalainen runoilija.
Kauppila lienee käynyt kaksi luokkaa lyseota ja myöhemmin elämässään hän osallistui Helsingissä työväenopiston kirjalliseen opintopiiriin. Kauppila työskenteli ainakin myyjättärenä, kadunlakaisijana, kylvettäjänä ja alastonmallina.
Kauppilan esikoisrunokokoelma Paratiisin valloitus julkaistiin 1947, ja se jäi hänen ainoaksi julkaistuksi teoksekseen. Kokoelman 33 runoa oli koonnut Helsingissä Kalliolan piirissä vaikuttanut Osmo Hormia, ja sitä pidetään Suomen ensimmäisenä täysmodernina runokokoelmana.
Kauppila poltti myöhemmät runonsa ja muunkin elämäänsä liittyneen kirjallisen aineiston, joten häneltä ei senkään vuoksi ilmestynyt enää uusia teoksia.
Hilja Mörsäri on kirjoittanut Kauppilasta runokokoelmassaan Et ole sinä – Edith, Impi, Simone. Virpi Alanen kirjoittaa Parnassossa, että se on kirjan rajuin osuus. Alanen referoi Mörsäriä, joka sanoo, että Kauppila pelkistää hiljaisuuden paradoksiksi: 'tyhjyyden tilaksi jossa kaikki on läsnä'.[1] Mörsäri on tehnyt Kauppilasta laudaturtyön Impi Kauppila runokokoelma Paratiisin valloitus (1967) Helsingin yliopistoon.[2]
Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Paratiisin valloitus, runokokoelma. Otava 1947
Runoja antologioissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen kirjallisuuden antologia. VII, Sotien varjossa, Helsinki: Otava, 1975 ISBN 951-1-01301-7
- Uuden runon kauneimmat 1, toim. Osmo Hormia. Otava 1982 4. p. ISBN 951-1-02668-2
- Malja : Onnellinen nauru helisee teilläni
- Runo vuonna 1630 : Repalenuttuni vaihdoin ruiskukkien sineen
- Nocturne : Pääsiäisyönä marssivat
- Kehtolaulu : En ole tomua tiellä
- Hattulan maantiesilta : Olipa kerran kauhujen talossa
- Satu : Juhannusyönä palavat
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen kirjailijat tietokanta (Arkistoitu – Internet Archive) (arkistoitu hakusivu, eikä toimi)
- Impi Kauppila, salaperäinen modernismin airut Tyrväntö-seura (Arkistoitu: Archive.org)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Alanen, Virpi: Vahvojen yksinäisten kaanonissa. (artikkelissa virheellinen kuolinvuosi) Parnasso, 2015, nro 3, s. 70.
- ↑ Impi Kauppilan runokokoelma Paratiisin valloitus (Luettavissa Kaisa-talossa) Finna.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Marjatta Fyrstén, Tuhkimo ja muita noitia : Impi Kauppilan poetiikkaa modernismin murroksessa. Lisensiaattityö Oulun yliopistoon. 2009
- Siru Kainulainen: "Me, joille leipä on runo" : poeettisia kannanottoja 1930–1940-luvuilta. Julkaisussa: Täysi kattaus Sivut 39–72 (Aiheena mm. Kauppilan kokoelma)
- Simo Kuusinen, Juri Nummelin: Pieniä laulajia. Osa 6, Impi Kauppila. Julkaisussa: Kulttuurivihkot 1998 : 2, s. 25–29
- Hilja Mörsäri: Hiljaisuus. Julkaisussa: Optimisti 1996, s. 27–29
- Juri Nummelin: Unohdetut kirjailijat. BTJ Kustannus 2007 ISBN 978-951-692-646-2
- Merja Virolainen: Patetia ja ironia marxilais-kristillisessä maisemassa (Impi Kauppila, Paratiisin vlaloitus), teoksessa: Mistä ääni meissä tulee? : runoja ja tulkintoja. Sivut 233–236 WSOY, 1994 ISBN 951-0-19651-7
| ||||||||||
