Ilona Zrínyi
| Ilona Zrínyi | |
|---|---|
 Ilona Zrínyi maalauksessa 1600-luvulta. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1643 Ozalj |
| Kuollut | 18. helmikuuta 1703 İzmit |
| Vanhemmat |
Péter Zrínyi Katalin Frangepán |
| Puoliso |
Ferenc I Rákóczi Imre Thököly |
| Lapset | Ferenc II Rákóczi |
| Muut tiedot | |
 Nimikirjoitus |
|
Ilona Zrínyi (1643 – 18. helmikuuta 1703) oli kroatialaisen Zrínyin aatelissuvun jäsen sekä unkarilaisten Habsburgien vastaisten kapinajohtajien Ferenc I Rákóczin ja Imre Thökölyn vaimo. Ilona johti Thökölyn kapinan aikana Munkácsin linnan puolustusta sen kaksi vuotta kestäneen piirityksen aikana. Lopulta pari päätyi maanpakoon Osmanien valtakuntaan. Ilonan pojasta hänen ensimmäisestä avioliitostaan Ferenc II Rákóczista tuli myös merkittävä kapinajohtaja.
Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ilona Zrínyi syntyi vuonna 1643 Kroatian Ozaljissa. Hänen isänsä oli Kroatian baani Péter Zrínyi ja äiti Katalin Frangepán. Vuonna 1666 hän meni naimisiin yläunkarilaisen aatelismiehen ja maanomistajan Ferenc I Rákóczin kanssa.[1] Ilonan aviomies sekä isä Péter ottivat osaa Habsburgien vastaiseen salaliittoon. Salaliittolaiset nostattivat vuonna 1670 Ylä-Unkarissa kapinan, jolle odotettiin tukea Turkista ja Ranskasta. Apua ei kuitenkaan lopulta tullut ja keisarilliset joukot kukistivat kapinan helposti. Vangiksi jäänyt Péter Zrínyi mestattiin varoittavana esimerkkinä muiden kapinajohtajien ohella Wienissä vuonna 1671. Ilonan aviomies Ferenc säilyi hengissä vain vaikutusvaltaisen äitinsä Zsófia Báthorin ansiosta. Unkarilainen kapinaliike ei sammunut, vaan niin sanotut kurutsit alkoivat tehdä vuodesta 1672 lähtien hyökkäyksiä Ylä-Unkariin Transsilvanian puolelta. Ilonassa tapahtumat olivat herättäneet katkeran vihan Habsburgeja kohtaan.[2] Ferenc kuoli vuonna 1676[3] ja Ilona Zrínyi peri Rákóczien suuren maaomaisuuden.[2]
Vuonna 1682 Ilona meni uudestaan naimisiin, tällä kertaa Imre Thökölyn kanssa. Thököly oli noussut kurutsien johtoon vuonna 1678, ja hänen johdollaan kurutsien oli onnistunut karkottaa keisarille uskolliset joukot eli labantsit Ylä-Unkarista. Hänen asemansa vahvistui entisestään Ilonan kanssa solmitun avioliiton mukanaan tuomasta maaomaisuudesta. Ulkoista tukea Thököly sai Turkista, ja lopulta hän otti vastaan myös sulttaanin tarjoaman Unkarin kuninkaan arvonimen. Turkkilaisten suuri armeija eteni suurvisiiri Merzifonlu Kara Mustafa paššan johdolla kohti Wieniä keväällä 1683, mutta turkkilaiset kärsivät kuitenkin huomattavan tappion Wienin taistelussa vasta perustetulle Pyhälle Liitolle. Thököly menetti kannatustaan, ja keisarilliset joukot etenivät Ylä-Unkariin, jossa he piirittivät Munkácsin linnan, jonka puolustusta Ilona Zrínyi johti. Linnaa piiritettiin kaksi vuotta ennen sen kukistumista tammikuussa 1688.[2]
Lopulta antautunut Ilona Zrínyi vietiin Wieniin.[1] Linnan antautumisen jälkeen hänet oli erotettu ensimmäisestä avioliitosta syntyneestä pojastaan Ferenc II Rákóczista. Ferenc kasvoi jesuiittaluostarissa, ja myöhemmin hänestäkin tuli merkittävä unkarilainen kapinajohtaja.[2] Ilona vapautettiin Thökölyn joukkojen ottamia vankeja vastaan neljän vuoden vankeuden jälkeen. Ilona ja Thököly siirtyivät maanpakoon Turkkiin. Ilona kuoli sairauteen Turkin İzmitissä 18. helmikuuta 1703.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Ilona Zrínyi (1643-1703) Zrínyi Ilona Town Library. Viitattu 13.12.2018. (englanniksi)
- ↑ a b c d Juhani Huotari ja Olli Vehviläinen: Unkari - Maa, kansa, historia, s. 101-106. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-252-2.
- ↑ Ferenc Rákóczi, I Encyclopaedia Britannica. Viitattu 13.12.2018. (englanniksi)
| ||||||||||||||
