Ilmari Räsänen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Toivo Ilmari Räsänen (4. kesäkuuta 1888 Tuusniemi14. maaliskuuta 1931 Helsinki) oli suomalainen lausuja ja lausunnanopettaja.[1]

Henkilöhistoria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Räsäsen vanhemmat olivat kirkkoherra Pekka Räsänen ja Maria Mustonen ja puoliso vuodesta 1913 Wivi Henriksson. Räsänen tuli ylioppilaaksi Viipurin klassillisesta lyseosta 1907 ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1909. Hän opiskeli puhetekniikka ja kaunolukua Marburgissa 1910 ja teki useita opintomatkoja ulkomaille 1910-luvun alussa. Räsänen oli Helsingin yliopistossa puhetaidon opettaja 1913–1926 ja kaunoluvun lehtori 1928–1931, Tampereen klassillisen lyseon suomen kielen lehtorina hän toimi 1927–1928. Hän työskenteli myös Kansan näyttämön johtajana 1918–1921.[1][2]

  • Hyötylän yritys: laulunäytelmä kolmessa näytöksessä, 1899
  • Lyhyt kaunoluvun opas, 1917
  • Lukemisen ohjeita kouluja varten, 1921
  • Seitsemän lausuntaharjoitusta, 1921
  • Ida Aalberg,1925
  • Lausuntaopas vapaata kansansivistystyötä varten, 1928
  • Selityksiä ja lausuntaohjeita viiteentoista Vänrikki Stoolin tarinaan, 1930, Niilo Lehmuskoski, Ilmari Räsänen
  1. a b Blomstedt, Kaarlo, ym. (toim.): Kansallinen elämäkerrasto, IV osa: Malmström, K. R.–R., s. 578–579. Porvoo: WSOY, 1932.
  2. Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1966, osa 7 p. 807