Iivari Kauranen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Iivari Akseli Kauranen (30. heinäkuuta 1896 Joutsa30. marraskuuta 1990 Joutsa)[1] oli suomalainen jääkärieversti ja matematiikan opettaja.[2]. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Juho Kauranen ja Elina Lehtinen. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1925 Kyllikki Einolan kanssa.[3][4]

Opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kauranen kävi kansakoulun ja kirjoitti ylioppilaaksi yksityisoppilaana Viipurin suomalaisesta lyseosta vuonna 1923. Hän suoritti Sotateknillisen kurssin vuosina 1927–1929. Hän Suoritti kasvatusopin tutkinnon Jyväskylän Kasvatusopillisessa Korkeakoulussa vuonna 1949 ja auskultoi matematiikassa ja luonnontieteissä Tyttönormaalilyseossa ja suoritti samalla kielikokeen vuonna 1950.[3][4]

Jääkärikausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppania.

Kauranen toimi maanviljelijänä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppaniaan 28. tammikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Schmardenissa sekä Aa-joella.[3][4]

Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kauranen saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana varavääpeliksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan joukkueenjohtajaksi ensin 2. jääkärirykmentin 12. jääkäripataljoonan 2. komppaniaan. Komppanian päällikkönä hän toimi 28. maaliskuuta – 14. huhtikuuta 1918 sekä 23. huhtikuuta – 29. toukokuuta 1918 väliset ajat. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Kalevankankaalla, Tampereella, Kauksamossa, Kivennavalla ja Raivolassa sekä Inon saartoon.[3][4]

Sisällissodan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kauranen siirrettiin sisällissodan jälkeen 12. heinäkuuta 1918 Pioneerikoulutuspataljoonan 3. komppaniaan. Kun Pioneerikoulutuspataljoona aikanaan jaettiin Kauranen joutui Pioneeripataljoona 1:n rulliin. Pataljoonassa hän toimi joukkueenjohtajana ja nuorempana upseerina sekä 1. tammikuuta 1921 alkaen neljännen ja 16. elokuuta 1921 alkaen toisen komppanian päällikkönä. Seuraavaksi Kauranen määrättiin 6. kesäkuuta 1923 alkaen nuoremmaksi upseeriksi 3. komppaniaan, missä hän komppanian päällikkyyden 1. tammikuuta 1924. Pataljoona aliupseerikoulun päälliköksi hänet nimettiin 1. tammikuuta 1925, mistä hänet siirrettiin 11. marraskuuta 1935 alkaen pioneerikurssien johtajaksi. Kauranen toimi omien töidensä ohella myös pioneeritöiden ohjaajana Kadettikoulussa, Reserviupseerikoulussa, Santahaminassa ja Karjalankannaksella.[3][4]

Talvi- ja jatkosota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kauranen osallistui talvisotaan Pioneerikoulutuskeskuksen päällikkönä Korialla, missä tehtävässä hän jatkoi aluksi myös välirauhan aikana, mutta siirrettiin myöhemmin 4. Armeijakunnan pioneerikomentajaksi. Jatkosodan puhjettua hänet komennettiin 7. Armeijakunnan pioneerikomentajaksi ollen tehtävässä vuoteen 1943 saakka osallistuen taisteluihin Laatokan Karjalassa, Äänislinnassa ja Karhumäessä. Rintamalta hänet komennettiin vuonna 1943 Päämajan Pioneeriosaston 1. pioneeritarkastajaksi, ollen tehtävässä sodan loppuun saakka. Sotien jälkeen hänet siirrettiin pataljoonan komentajaksi Pioneerirykmenttiin. Armeijasta Kauranen erosi vakinaisesta palveluksesta vuonna 1946 ja siirtyi Pohja-Yhtymän aluetarkastajaksi Joutsaan.[4]

Opetustoimi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kauranen toimi opettajana Reserviupseerikoulussa 24. lokakuuta 1923 – 4. marraskuuta 1926 välisen ajan ja Taistelukoulun komppanianpäällikkökursseilla vuosina 1929 ja 1930 sekä 3. Divisioonan pioneerikurssien johtajana vuosina 1926 ja 1927. Myöhemmin sotien jälkeen hän toimi Joutsan Yhteiskoulun matematiikan opettajana aina vuoteen 1966 saakka.[3][4]

Luottamustoimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kauranen toimi Pioneeripataljoonan kunnianeuvoston jäsenenä vuonna 1927 ja 3. Divisioonan kunniatuomioistuimen jäsenenä vuosina 1930 ja 1934 sekä Pioneerialan tyyppitoimikunnan puheenjohtajana vuodesta 1935 alkaen. Joutsan holhouslautakunnan puheenjohtajana hän toimi vuosina 1948–1951 ja Joutsan seurakunnan kirkkohallintokunnan jäsenenä vuosina 1948–1958.[3][4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Onttonen, Markku: jääkärikirja Gummerus Jyväskylä 2005 ISBN 951-20-6232-1.
  • Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
  • Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Onttonen 2005: 211.
  2. Joutsalaispojan tie kyntöpellolta jääkärieverstiksi -artikkeli, Joutsan Joulu -lehti, FM Valkonen P. 1977
  3. a b c d e f g Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
  4. a b c d e f g h Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975