Ignoramus et ignorabimus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Emil du Bois-Reymond, jolta on peräisin sanonta ignoramus et ignorabimus.

Ingoramus et ignorabimus on latinankielinen lause, joka tarkoittaa: "Emme tiedä emmekä tule tietämään." Lause ilmaisi erään 1800-luvulla esitetyn käsityksen tieteellisen tiedon rajoista, ja sen esitti saksalainen fysiologi Emil du Bois-Reymond teoksessaan Über die Grenzen des Naturerkennes vuonna 1872.

Hilbertin vastaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Matemaatikko David Hilbert ilmaisi vastaväitteensä 8. syyskuuta 1930 kuuluisassa puheessaan Saksan tiedemisten ja lääkärien yhdistykselle Königsbergissä seuraavasti:[1]

Meidän ei pidä uskoa niistä, jotka tänään filosofisin perustein ja päättäväisin äänin ennustavat kulttuurin luhistumista ja hyväksyvät käsityksen ignorabimus. Sillä ei ole olemassa mitään ingorabimusta, eikä käsitykseni mukaan mitään sellaista luonnon­tieteessä. Vastauksena typerälle ingorabimukselle isku­lauseemme olkoon: Wir müssen wiseen — wir werden wissen!' ('Meidän tulee tietää — me saamme tietää!')

Jo vuonna 1900 hän oli sanonut matemaatikkojen kansain­välisessä kongressissa Pariisissa: "Matematiikassa ei ole mitään ignorabumusta.[2]

Hilbert työskenteli muiden formalistien kanssa 1900-luvun alussa luodakseen matematiikalle tukevan perustan. Kuitenkin vuonna 1931 Gödelin epätäydellisyysteoreema osoitti, että mikään äärellinen aksioomajärjestelmä, joka on tarpeeksi moni­mutkainen voidakseen esittää tavan­omaista aritmetiikkaa, ei voi koskaan saavuttaa Hilbertin ohjelman tarkoitusperää. Täten se osoitti monet Hilbertin tavoitteet mahdottomiksi ja täsmensi useimpien aksiomaattisten systeemien rajat.

David Hilbert vastasi, Wir müssen wissen — wir werden wissen! Meidän tulee tietää — me saamme tietää!)

Seitsemän maailman arvoitusta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Emil du Bois-Reymond käytti ilmaisua ignoramus et ignorabimus Preussin tiedeakatemiassa vuonna 1880 pitämässään puheessa,joka käsitteli seitsemää suurta "maailman arvoitusta".

Hän luettelo seitsemän "maailman arvoitusta", joista kolmesta hän julisti, ettei tiede eikä filosofia voisi niitä koskaan ratkaista, koska ne ovat trans­kendenttisia. Arvoituksista seuraavia hän piti transkendenttisina, ja arvio ignoramus et ignorabimus koski nimenomaan niitä:[3] "1. Aineen ja voiman perimmäinen luonne, 2. liikkeen alkuperä,... 5. yksinkertaisten aistimusten alkuperä, täysin transkendenttinen kysymys."

Sosiologisia vastauksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sosiologi Wolf Lepenies käsitteli ignorabimus-väitettä näkökannalta, joka poikkeaa siitä, mitä Bois-Reymond tarkoiti esittäessään väitteitä tieteen rajoista: [4]

— se on iste asiassa uskomattoman itse­varmaa kannatusta tieteelliselle hybrikselle, joka on naamioitu vaati­matto­muudeksi —

Tämä liittyi keskusteluun Friedrich Woltersista, yhdestä George-Kreis -kirjallisuuspiirin jäsenestä. Lepenies väitti, että Wolters ymmärsi väärin tieteen mahdolli­suuksista koskevan pessimismin asteen, mutta ymmärsi hyvin sen johto­päätöksen, että tiede­miehet itse voivat osoittaa itse­kriikkiä.

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Ignoramus et ignorabimus

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. David Hilbert: puhe, puhe kirjoitettuna ja englanninkileinen käännös.
  2. Mathematical Problems: Lecture Delivered before the International Congress of Mathematicians at Paris in 1900. Bulletin of the American Mathematical Society, 1902, nro 8, s. 437–479. Artikkelin verkkoversio.
  3. William E. Leverette Jr., E. L. Youmans' Crusade for Scientific Autonomy and Respectability, American Quarterly, Vol. 17, No. 1. (Spring, 1965), pg. 21.
  4. Between Literature and Science: the Rise of Sociology, s. 272. Cambridge, UK: Cambridge University Press, 1988. ISBN 0-521-33810-7.