Idylls of the King
Idylls of the King on Alfred Tennysonin runollinen tulkinta kuningas Arthurin legendasta. Se koostuu 12 runosta, jotka julkaistiin alun perin erilaisina yhdistelminä vuosina 1842–1888. Aluksi neljä runoa tai idylliä nimiltään Enid, Vivien, Elaine ja Guinevere julkaistiin yhtenä niteenä nimeltään Idylls of the King vuonna 1859.[1] Myöhemmin näiden idyllien nimet muutettiin. Vivienistä tuli Merlin and Vivien, Elainesta Lancelot and Elaine , Enid puolestaan jaettiin kahteen idylliin: The Marriage of Geraint ja Geraint and Enid. Idylleistä ainoastaan Guinevere säilytti nimensä. Vuonna 1869 julkaistiin lisäksi The Coming of Arthur, The Holy Grail, Pelleas and Ettarre ja The Passing of Arthur. Vuonna 1872 Gareth and Lynette ja The Last Tournament sekä viimein vuonna 1885 Balin and Balan.[2]
Teos perustuu suurelta osin Sir Thomas Maloryn Le Morte d’Arthur -kirjaan. Idylls of the King on synkkä kuvaus rappeutuneesta, alun perin ihanteellisesta yhteisöstä. Tennyson selittää pyöreän pöydän rappion osittain sillä, että Guinevere petti Arthuria Lancelotin kanssa.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Idylls of the King Encyclopedia Britannica. Viitattu 20.9.2023. (englanniksi)
- ↑ Idylls of the King [1859-1885] Robbins Library Digital Projects. Viitattu 20.9.2023. (englanniksi)