Ibbur
Ibbur on kabbalassa käytetty sielunvaellukseen liittyvä käsite, joka juontuu heprean alkionkehitystä, raskautta tai hedelmöitystä tarkoittavasta sanasta. Ibbur eroaa tyypillisestä jälleensyntymästä siinä, ettei sielu asetu uuteen ruumiiseen syntymän hetkellä vaan vasta myöhemmin. Tyypillisestä riivauksesta poiketen ibbur nähdään yleensä myönteisenä ilmiönä.[1]
Ibburissa hyveellinen sielu asettuu toiseen ruumiiseen saattaakseen loppuun jonkin aiemmassa elämässään aloittamansa tärkeän työn tai velvoitteen. Vaihtoehtosesti vaeltava sielu voi antaa uudelle isännälleen rohkaisua ja opastusta hyvien töiden tekemisessä. Ibburin pituus vaihtelee lyhyestä hetkestä jopa useisiin vuosiin. Tyypillisesti ibbur päättyy, kun jokin tietty tavoite on saavutettu, mutta isäntää hyödyttävä ibbur voi periaatteessa jatkua jopa isäntäruumiin kuolemaan saakka.[1]
Varhaisessa kabbalassa ibbur on aina myönteinen ja hyväntahtoinen tapahtuma. Myöhemmin syntyi kuitenkin ajatus pahantahtoisesta ibburista, jonka mahdollistaa jokin isäntäsielun aiemmin tekemä paha teko. Riivauksen jälkeen paha ibbur pyrkii turmelemaan isäntäänsä entisestään ja yllyttää uusiin pahoihin tekoihin. Juutalaisessa kansanperinteessä pahasta ibburista käytetään nimeä dibbuk, mutta kabbalassa käsite on harvinainen.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- McClelland, Norman C.: Encyclopedia of Reincarnation and Karma. Jefferson, North Carolina, and London: McFarland & Company, Inc., Publishers, 2018. ISBN 9780786456758. Google-kirjat (viitattu 31.12.2020). (englanniksi)