INS Vikrant

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
INS Vikrant
INS Vikrant maaliskuussa 1962
INS Vikrant maaliskuussa 1962
Aluksen vaiheet
Rakentaja Vickers-Armstrong/Harland and Wolff
Kölinlasku 12. marraskuuta 1943
Laskettu vesille 22. syyskuuta 1945
Palveluskäyttöön 4. maaliskuuta 1961
Poistui palveluskäytöstä 31. tammikuuta 1997
Loppuvaihe museolaiva Mumbaissa
Tekniset tiedot
Uppouma 15 700 t (standardi)
19 500 (max)
Pituus 192 m (vesiraja)
213,3 m (kokonaispituus)
Leveys 24,4 m (vesiraja)
39 m (kokonaisleveys)
Syväys 7,3 m
Koneteho 40 000 hv
Nopeus 23 solmua
Miehistöä 1 075 (normaali)
1 340 (sodan aikana)
Aseistus
Aseistus 16 × Bofors 40 mm
37 × lentokonetta

INS Vikrant (hindiksi विक्रान्‍त)(aiemmin HMS Hercules) oli Intian laivaston Majestic-luokan lentotukialus.

Alus tilattiin Vickers-Armstrongin Tynen telakalta, missä köli laskettiin 12. marraskuuta 1943. Alus laskettiin vesille 22. syyskuuta 1945. Aluksen viimeistely suoritettiin Belfastissa, mutta työt keskeytettiin toisen maailmansodan päätyttyä, jolloin se jäi odottamaan tulevaa kohtaloaan. Aluksen viirinumero vaihdettiin R11:stä R49:ään.

Tammikuussa 1957 Intian hallitus osti aluksen, jolloin työtä jatkettiin Harland and Wolffin telakalla Belfastissa Pohjois-Irlannissa. Samalla alus modernisoitiin, jolloin sille rakennettiin viistokansi ja asennettiin höyrykatapultit. Samoin aluksen siltarakenteita muutettiin ja tehtiin runsaasti vähäisempiä muutoksia. Alukseen asennettiin täydellinen ilmastointi ja tyyppien 277Q/293Q tutkat.[1][2]

Intian Britannian-suurlähettiläs Vijayalakshmi Pandit vastaanotti 4. maaliskuuta 1961 aluksen ja nimesi sen Vikrantiksi, vaikka alus oli edelleen Belfastissa. Aluksen ensimmäiseksi päälliköksi määrättiin kapteeni Pritam Singh.[2]

Alus liitettiin 3. marraskuuta 1961 Bombayssa virallisesti Intian laivastoon, kun aluksella vierailivat Intian pääministeri Jawaharlal Nehru sekä muita korkea-arvoisia vieraita.

Aluksen laivueiden kalustoksi hankittiin aluksi 24 Hawker Sea Hawk FGA.6 -hävittäjäpommittajaa 300. laivue muodostamiseksi heinäkuussa 1960 ja 12 Breguet Alize -sukellusveneentorjuntakonetta 310. laivueen muodostamiseksi.[3]

Pakistan väitti vuonna 1965 upottaneensa Vikrantin, vaikka alus oli tosiasiassa kuivatelakalla huollettavana.[4]

Alus osallistui taisteluihin Pakistania vastaan 1971. Aluksen Sea Hawkit hyökkäsivät rannikkoliikennettä ja muita -kohteita Chittagongin alueella, ja Alizet suorittivat miinoitus- ja pommituslentoja.[1]

Alus siirrettiin 1979 modernisoitavaksi, jossa alukselle asennettiin uusi propulsiojärjestelmä. Alus palasi palvelukseen 3. tammikuuta 1982. Alus oli uudelleen modernisoitavana joulukuusta 1982 helmikuuhun 1983, jolloin alus muutettiin operoimaan Sea Harrier -koneilla, jotka korvasivat Sea Hawkit. Aluksella palvelleet Alizet poistettiin vuonna 1989 palveluksesta, minkä jälkeen alukselle asennettiin hyppyri.

Alus oli Intian ainoa lentotukialus yli kahdenvuosikymmenen ajan, mutta 1990-luvun alussa alus todettiin auttamattomasti vanhentuneeksi sen heikon kunnon vuoksi. Aluksen huoltokaan ei mahdollistanut sen toimimista avomerellä. Se poistettiin palveluksesta 31. tammikuuta 1997.[5]

Alus huollettiin, ja se sijoitettiin museoalukseksi Mumbaihin. Se on ainoa säilynyt toisen maailmansodan aikainen brittiläinen lentotukialus.

  • Chesneau, Roger: Aircraft Carriers of the World, 1914 to the Present – an illustrated encyclopedia. Bristol: Brockhampton Press, 1998. ISBN 1-86019-87-5-9 (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7 (englanniksi)
  • Polmar, Norman: Aircraft Carriers – A History of Carrier Aviation and its Influence on World Events Vol. 1, 1909–1945. Dulles, Virginia: Potomac Bools Inc, 2006. ISBN 1-57488-663-0 (englanniksi)
  • Polmar, Norman: Aircraft Carriers – A History of Carrier Aviation and its Influence on World Events Vol. 2, 1946–2006. Dulles, Virginia: Potomac Bools Inc, 2008. ISBN 978-1-57488-665-8 (englanniksi)
  1. a b Chesneau, Roger s. 151
  2. a b Polmar, Norman s. 175
  3. Polmar, Norman s. 175–176
  4. Polmar, Norman s. 176
  5. Polmar, Norman s. 334