Hyperkorrekti muoto

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Hyperkorrekti muoto on ainakin alun perin virheellinen sananmuoto, joka on syntynyt liiallisesta virheiden pelosta ja yleiskielen (standardikielen) tiettämättömyydestä.[1][2] Suomen kielessä hyperkorrekteja muotoja esiintyy varsinkin yrityksistä välttää oman murteen muotoja mutta myös lainasanojen ääntämisessä ja kirjoittamisessa, joissa usein luullaan olevan enemmän suomelle vieraita konsonantteja kuin niissä oikeasti on. Jos virheellinen muoto on laajassa käytössä, siitä tulee hyväksytty vaihtoehtoinen tai jopa ainoa käytössä oleva muoto. Esimerkiksi suuret ja pyyhe voivat tulla suudet ja pyyhde tai pedagogiikasta ja probleemasta voivat tulla bedagogiikka ja brobleema ja englanninkielestä sanasta piece on tullut ilmaisu biisi, kun vieraiden konsonanttien unohtamista pelkäävä puhuja käyttää niitä liikaa. Kotimaisten kielten keskuksen nettisivuilla on jopa esiintynyt leikkimielistä trollaamista aiheesta.[3]

Esimerkkejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • suomen kielessä *pieno (po. piano), joka syntyy pyrkimyksestä välttää murteelliseksi koettua ia-yhdistelmää (vrt. eräissä murteissa hieno > hiano)
  • suomen kielessä esiintyvä tapa lisätä vieraskielisiin sanoihin liikaa soinnillisia konsonantteja (*psygologia)
  • englannin kielessä virheelliset vierasperäisten sanojen monikot (*virii po. viruses)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Emil Öhman, Kieli ja kulttuuri, Otava, 1947
  • Kuiri, Kaija: Skarpaloita skärryissä. Aikalainen. - 1239-3266. - 11 (2006) : 14, s. 5

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kieliin tai kielitieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.