Hope Emerson

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hope Emerson
Hope Emerson 1940-luvulla
Hope Emerson 1940-luvulla
Henkilötiedot
Syntynyt 30. lokakuuta 1897
Hawarden, Iowa, Yhdysvallat
Kuollut 24. huhtikuuta 1960 (62 vuotta)
Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat
Ammatti näyttelijä, vaudeville-esiintyjä
Näyttelijä
Aktiivisena 1916–1960
Ehdokkuudet

Parhaan naissivuosan Oscar-palkinto (1951)
Emmyyn parhaasta naissivuosasta draamasarjassa (1959)

Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Hope Emerson (30. lokakuuta 1897 Hawarden, Iowa, Yhdysvallat24. huhtikuuta 1960 Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen näyttelijä, joka aloitti uransa vaudeville- ja kabaree-esiintyjänä. Ensimmäisen Broadway-näytelmänsä hän teki vuonna 1930, ja elokuviin hän siirtyi oikeastaan vuonna 1948. Viimeisinä vuosinaan Emerson näytteli myös useissa televisiotuotannoissa. Rautahäkistä hän oli Oscar-ehdokkaana ja Peter Gunn -televisiosarjasta Primetime Emmy -ehdokkaana.

Nuoruus ja uran alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hope Emerson syntyi 1897 Hawardenissa. Hänen isällään Jack Emersonilla oli veljensä Bertin kanssa kenkäkauppa. Hänen äitinsä Josie Emerson oli ollut vaudeville-esiintyjä. Jack ja Josie Emerson saivat kolme lasta, mutta kaksi niistä kuolivat pian syntymän jälkeen.[1]

Emerson muutti teini-ikäisenä New Yorkiin, missä hän esiintyi alkuun vaudeville- ja kabareenäytöksissä laulajana ja pianistina. Broadwaylle hän pääsi vuonna 1930, jolloin hän oli amatsoni Lampito komediassa Lysistrate. Emerson erikoistui teatterissa komediallisiin rooleihin.[2]

Lysistraten jälkeen Emersonin seuraava rooli oli Smiling Faces ja sen jälkeen hän kiersi kolme kesää St. Louisin kunnallisoopperan kanssa. Näytelmää Swing Tour Lady voi sanoa Emersonin Broadway-läpimurroksi.[3] Sitä esitettiin Broadwayllä lokakuusta 1936 tammikuulle 1937.[4]

Elokuva- ja televisioroolit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valkokankaalle Emersonin toi 20th Century Fox, joka valitsi hänet näyttelemään murhanhimoista hierojaa elokuvassa Cry of the City (1948). Hänen seuraavia elokuviaan olivat Aatamin kylkiluu (1949) ja Rautahäkki (1950). Jälkimmäisessä Emerson näytteli vankilan sadistista matroonaa. Hänen suorituksensa huomioitiin parhaan naissivuosan Oscar-ehdokkuudella.[2]

Emeron teki 1950-luvulla muun muassa kolme ”naisten lännenelokuvaa” Belle Le Granden (1951), Naiskaravaanin (1951) ja Kuolemaantuomitun linnakkeen (1957). Jerry Lewis -elokuvasta Jerry sai kolmoset (1958) Emerson sai roolin Frank Tashlinilta, mutta uransa loppuvaiheissa hän keskittyi lähinnä televisiotöihin.[2]

Emerson näytteli vuosina 1958–1959 televisiosarjassa Peter Gunn ja vuosina 1959–1960 The Dennis O’Keefe Show’ssa.[2] Peter Gunnista hän oli ehdolla Emmyyn parhaasta naissivuosasta.[5]

Emerson kuoli vain kuukauden The Dennis O’Keefe Show’n viimeisen osan esityksen jälkeen.[2] Hänen terveytensä oli heikentynyt selvästi, kun hakeutui sairaalaan.[3] Hän kuoli maksasairauteen.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Skipper, John: Keeping Hope alive: Don’t forget that Hope Emerson was seriously talented and funny Iowa History Journal. Iowa Publishing Corp. Viitattu 19.4.2018. (englanniksi)
  2. a b c d e f Stephens, Chuck: A Face in the Crowd: Hope Emerson Film Comment. Film Society of Lincoln Center. Viitattu 19.4.2018. (englanniksi)
  3. a b Actress Hope Emerson Dies. Desert Sun, 25.4.1960, 33. vsk, nro 215, s. 1. California Digital Newspaper Collection Viitattu 19.4.2018. (englanniksi)
  4. Hope Emerson Internet Broadway Database. The Broadway League. Viitattu 19.4.2018. (englanniksi)
  5. Hope Emerson Academy of Television Arts & Sciences. Viitattu 19.4.2018. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]