Hope (timantti)

Hope-timantti. Koko: pituus 25,60 mm, leveys 21,78 mm, korkeus 12,00 mm.

Hope-timantti on tiettävästi maailman suurin sininen timantti^lähde?. Se painaa 45,50 karaattia.

Alkuperä ja katoaminen

Intia oli ainoa timanttien tuottajamaa 1700-luvun alkuun asti, ja kauppamatkustaja Jean-Baptiste Tavernier toi sieltä sinisen timantin muiden timanttien joukossa. Ranskan kuningas Ludvig XIV osti tämän timantin 1668 ja se tuli tunnetuksi nimellä Diamant bleu de la Couronne de France (suom. Ranskan kruunun sininen timantti). Timantin paino oli tällöin 112 karaattia. Ludvig lahjoitti sen markiisitar Montespanille. Timantti hiottiin uudelleen 1673, jolloin sen painoksi tuli 67 ka. Kuningatar Marie Antoinette omisti timantin aina Ranskan vallankumoukseen asti. Ranskan kruununjalokivet varastettiin 1792 vallankumouksen sekavissa oloissa. Sinistä timanttia ei löydetty muiden mukana.

Nykyinen timantti

John Francillion kuvaili 1812 Daniel Eliasonin omistuksessa olevan sinisen timantin, jonka hän oli ostanut kuningas Yrjö IV:ltä.

Pankkiiri Henry Philip Hope osti 1830 nykyiseen muotoonsa hiotun sinisen timantin. Pidetään todennäköisenä, että Hope-timantti on hiottu Ranskan sinisestä timantista.

Nykyään Hopen omistaa Smithsonian-instituutti. Hope-timantin väitetään tuovan omistajalleen epäonnea. Tavernier menetti omaisuutensa pian paluunsa jälkeen. Markiisitar Montespanin väitettiin harjoittavan mustaa magiaa ja Marie Antoinetten mestaus lisäsi timantin huonoa mainetta.

Zirkoniumoksidi-kopio Ranskan sinisestä Tavernierin piirroksen mukaan.

Lähteet

• J. Anderson Black: A History Of Jewels Orbis publishing 1981 ISBN 0-85613-389-2
• Jules Verne: Afrikan tähti. Aakkosellinen hakemisto selityksineen. WSOY 1976 ISBN 951-0-07789-5

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hope (timantti) Wikimedia Commonsissa

• The Hope Diamond, The Smithsonian Institution
• Sinisen timantin kirous, Seura, 24.5.1939, nro 21, s. 10, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot