Hope (timantti)
Hope-timantti on tiettävästi maailman suurin sininen timanttilähde?. Se painaa 45,50 karaattia.
Alkuperä ja katoaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Intia oli ainoa timanttien tuottajamaa 1700-luvun alkuun asti ja kauppamatkustaja Jean-Baptiste Tavernier toi sieltä sinisen timantin muiden timanttien joukossa. Ranskan kuningas Ludvig XIV osti tämän timantin 1668 ja se tuli tunnetuksi nimellä Diamant bleu de la Couronne de France (suom. Ranskan kruunun sininen timantti). Timantin paino oli tällöin 112 karaattia.[1] Ludvig lahjoitti sen markiisitar Montespanille. Timantti hiottiin uudelleen 1673, jolloin sen painoksi tuli 67 ka. Kuningatar Marie Antoinette omisti timantin aina Ranskan vallankumoukseen asti. Ranskan kruununjalokivet varastettiin 1792 vallankumouksen sekavissa oloissa. Sinistä timanttia ei löydetty muiden mukana.
Nykyinen timantti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1812 John Francillion kuvaili Daniel Eliasonin omistuksessa olevan sinisen timantin, jonka hän oli ostanut kuningas Yrjö IV:ltä.[2]
1830 pankkiiri Henry Philip Hope osti nykyiseen muotoonsa hiotun sinisen timantin.[1] Pidetään todennäköisenä, että Hope-timantti on hiottu Ranskan sinisestä timantista.[2]
Nykyään Hopen omistaa Smithsonian-instituutti. Hope-timantin väitetään tuovan omistajalleen epäonnea. Tavernier menetti omaisuutensa pian paluunsa jälkeen. Markiisitar Montespanin väitettiin harjoittavan mustaa magiaa ja Marie Antoinetten mestaus lisäsi timantin huonoa mainetta.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- J. Anderson Black – A History Of Jewels Orbis publishing (ISBN 0-85613-389-2 1981)
- Jules Verne – Afrikan tähti Aakkosellinen hakemisto selityksineen (ISBN 951-0-07789-5 WSOY 1976)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Anderson-Black
- ↑ a b The Hope Diamond, The Smithsonian Institution
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- The Hope Diamond, The Smithsonian Institution