Hohtosyvänneahven
| Hohtosyvänneahven | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Yläluokka: | Luukalat Osteichthyes |
| Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Alaluokka: | Neopterygii |
| Lahko: | Ahvenkalat Perciformes |
| Heimo: | Syvänneahvenet Epigonidae |
| Suku: | Epigonus |
| Laji: | telescopus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Epigonus telescopus |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Hohtosyvänneahven (Epigonus telescopus) on syvänneahveniin kuuluva kalalaji. Lajia tavataan syvistä vesistä useista valtameristä.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hohtosyvänneahven voi kasvaa suurimmillaan 75 cm pitkäksi ja tyypillinen pituus on alle 55 cm. Laji on ruumiinrakenteeltaan pitkänomainen ja sen suu ja silmät ovat suuret. Selkäeviä on kaksi. Hohtosyvänneahven on väriltään musta tai ruskehtavan violentti ja suomuissa on helmiäismäinen kiilto.[2][3][4]
Levinneisyys ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hohtosyvänneahvenen levinneisyys on laaja ulottuen Atlantilla Islannista Etelä-Afrikkaan ja Välimerelle. Lisäksi sitä tavataan Australiasta Uuteen-Seelantiin. Kala elää lähellä pehmeää pohjaa vedenalaisten rotkojen reunoilla useimmiten 3–800 metrin syvyydessä, mutta sitä on tavattu jopa 1 200 metrin syvyydestä. Nuoret ja pienet yksilöt liikkuvat matalammissa vesissä kuin täysikasvuiset. Hohtosyvänneahvenen ravintoa ovat erityisesti äyriäiset, mutta se syö myös kaloja ja mustekaloja. Lajin lisääntymisaika on touko-kesäkuussa. Hohtosyvänneahvenen saavuttaa sukukypsyyden vasta noin 35 vuoden iässä ja voi elää jopa yli satavuotiaaksi.[1][2][3][4][5][6][7]
Hohtosyvänneahventa kalastetaan trooleilla ja se on sekä kohde että sivusaalis.[2][4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b de Morais, L., Smith-Vaniz, W.F., Carpenter, K.E. & de Bruyne, G.: Epigonus telescopus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2021-1. 2015. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 15.7.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c Epigonus telescopus (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 15.7.2021. (englanniksi)
- ↑ a b James Leonard Brierley Smith, Margaret Mary Smith, Phillip C. Heemstra: Smiths' Sea fishes, s. 559. Struik, 2003. ISBN 978-1868728909. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 15.7.2021). (englanniksi)
- ↑ a b c Patrick Safran: Fisheries and Aquaculture, s. 184-185. EOLSS, 2009. ISBN 978-1-84826-109-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 15.7.2021). (englanniksi)
- ↑ Kent E. Carpenter, Nicoletta De Angelis: The living marine resources of the Eastern Central Atlantic, s. 2434. FAO, 2016. ISBN 978-92-5-109267-5. Teoksen verkkoversio (viitattu 15.7.2021). (englanniksi)
- ↑ Ana Rita Vieira, Ivone Figueiredo, Cátia Figueiredo & Gui M.Menezes: Age and growth of two deep-water fish species in the Azores Archipelago: Mora moro (Risso, 1810) and Epigonus telescopus (Risso, 1810). Deep Sea Research Part II, 2013, 98. vsk, s. 148-159. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 15.7.2021. (englanniksi)
- ↑ Dianne M. Tracey, Allen H. Andrews, Peter L. Horn & Helen L. Neil: Another New Zealand centenarian: age validation of black cardinalfish (Epigonus telescopus) using lead–radium and bomb radiocarbon dating. Marine and Freshwater Research, 2016, 68. vsk, nro 2, s. 352-360. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 15.7.2021. (englanniksi)