Hohokamit
Hohokamit olivat nykyisten Meksikon Sonoran ja Yhdysvaltojen Arizonan alueella Sonoran autiomaassa vaikuttanut intiaanikulttuuri suurin piirtein ajanlaskun alun paikkeilta 1450-luvulle saakka. Hohokamit rakennuttivat esimerkiksi savitaloista koostuvia kyliä ja pikkukaupunkeja, pallokenttiä, sekä mittavan kastelujärjestelmän, jonka kanavia käytetään paikoitelleen vielä nykypäivänäkin.
Hohokamien alkuperästä tai kulttuurin katoamisen syistä ei ole täyttä varmuutta. Nykytutkimuksessa hohokameja pidetään vähintään osittain tohono o’odhamien, akimel o’odhamien ja pimojen esi-isinä.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alkuperä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hohokameina tunnetut intiaanit asuivat ajanlaskun alun paikkeilta Sonoran autiomaassa[1] Meksikon Sonoran ja Yhdysvaltojen Arizonan osavaltioissa.[2] Asutusta oli varsinkin Gila- ja Salt-jokien laaksoissa.[3] Seutu on vuoristoista[4] puoliaavikkoa.[3] Pueblojen ja mogollónien ohella hohokamit olivat Lounais-Yhdysvaltojen ja Pohjois-Meksikon kulttuurialueen, niin sanotun Keidas-Amerikan, ensimmäisiä maanviljelijöitä.[4]
Keidas-Amerikan ensiasuttajat saapuivat alueelle noin 33 000 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Hohokamien esivanhemmat olivat metsästäjä-keräilijöitä, jotka pueblonaapureistaan poiketen harjoittivat myös kalastusta. Hohokam-kulttuurin tunnistettavat piirteet alkoivat muotoutua noin 300 eaa.[4] Hohokamien alkuperästä tiedetään vain vähän, eikä jatkuvuutta hohokam-kulttuurin ja edeltäneiden arkeologisten kulttuurien välillä ole kyetty varmuudella osoittamaan.[5] Kulttuurivaikutteita he saivat monelta suunnalta, jolloin syntyi omintakeinen synteesi.[6]
Yhden näkemyksen mukaan hohokamit edustavat Pohjois-Amerikan lounaisalueen arkaaisen perinteen jatkoa. Toisen näkemyksen mukaan hohokamit saapuivat alueelle nykyisestä Meksikosta.[1] Noin 300 eaa. alueen arkeologiseen aineistoon äkillisesti ilmaantuu kehittynyttä keramiikkaa, kastelukanavia, hautauskäytäntöjä ja mesoamerikkalaistyylisiä kivityökaluja. Niille ei tunneta paikallisia edeltäjiä, mikä viittaa uudisasuttamiseen. Mesoamerikkalainen vaikutus oli joka tapauksessa voimakasta.[5]
Nimi hohokam ei ole peräisin hohokameilta itseltään vaan alueen myöhemmiltä asukkailta, joilta 1500-luvulla alueella liikkuneet espanjalaiset kysyivät hohokamien raunioiden alkuperästä. Vastaukseksi kysymykseen niiden rakennuttajista he saivat vastaukseksi hohokam eli ”he, jotka ovat menneet”. Mahdollisesti sana on tohono o’odhamien kieltä.[1]
Kastelujärjestelmät ja pallokentät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Varhaiset hohokamit asuivat pitkänomaisissa kuoppataloissa.[5] Ne kaivettiin osittain maan sisään, mikä suojasi asukkaita aavikon kuumuudelta.[4][5] Talot rakennettiin puusta ja savesta ilman kaupunkisuunnittelua.[3] Tyypillisessä kylässä oli vain muutama talo.[5]
Hohokamit harjoittivat kulttuurinsa varhaisimmista ajoista saakka kasteluviljelyä.[5] Kastelu oli erityisen tärkeää hohokamien asuttamalla hyvin kuivalla alueella.[1] Sonoran autiomaassa sataa harvoin, mutta silloin kun niin tapahtuu, se usein lankeaa myrskynä, mikä edellytti kehittynyttä vesirakentamista.[5] Pääasiallinen viljelykasvi oli maissi.[6] Ruokavaliota täydennettiin villikasvien keräilyllä ja metsästyksellä.[3] Myös keramiikkaa valmistettiin alusta lähtien.[1] Keramiikka koristeltiin punaisella värillä, ja siinä oli mesoamerikkalaista vaikutusta.[4]
Vähitellen hohokamit alkoivat rakentaa kyliä tai pieniä kaupunkeja tiiviisti rakennetuista savitaloista. Hohokamien kylä tai pikkukaupunki rakennettiin keskusaukion ympärille. Väestömäärä kasvu edellytti parannuksia olemassaoleviin viljelymenetelmiin. Kastelujärjestelmää laajennettiin, ja paikoitellen vettä johdettiin rakennettujen kanavien kautta jopa 30 kilometrin päästä Salt River -joelta.[1] Haihtumisen ja imeytymisen minimoimiseksi kanavista tehtiin mahdollisimman kapeita ja syviä.[3][5] Kanavat rakennettiin kivi- ja puutyökaluja käyttäen.[2] Kanavien rakentaminen oli työvoimaintensiivistä, mutta tehokas viljely mahdollisti kaksi sadonkorjuuta vuodessa. Kesäisin kerättiin lisäksi pitaijakaktuksen hedelmilä ja syksyisin mesquitopuun palkoja.[5]
Viljelyn ja asumisen kehityksen ohella muuttui hohokamien kulttuuri.[1] Keramiikka kehittyi kevyemmäksi ja kestävämmäksi, ja se sai vaikutteita naapurikansoilta.[3] Ensimmäisen vuosituhannen jaa. jälkipuoliskolla hohokamit alkoivat rakentaa mesoamerikkalaisvaikutteisia pallokenttiä.[4] Pallopelit olivat vapaa-ajan viettoa. Hohokamit käyttivät kumipalloja, joita he saivat kauppayhteyksillään Meksikoon.[1] Pallokentillä pelatun pelin luonnetta ei tarkemmin tunneta.[2]
Hohokamien taide ja keramiikka saavuttivat korkean tason noin vuosina 900–1200 jaa. Yhteydet Mesoamerikkaan olivat tuolloin huipussaan.[4] Savesta valmistettiin eläinhahmoisia astioita ja ihmistä esittäviä pienoisveistoksia,[4] jotka koristeltiin korvarenkain, turbaanein ja tatuoinnein. Hohokamit harjoittivat myös etsausta, joskin etsaaminen ilmeisesti katosi alueelta sittemmin.[1] Vahamuoteissa opittiin valamaan kupariesineitä.[3] Lisäksi suosittiin mesoamerikkalaistyylisiä peilejä,[6] pyriittimosaiikkeja[5] ja muita kaukokaupan avulla hankittuja ylellisyystuotteita.[6] Vaurauden kasautuminen todistaa luokkayhteiskunnan ja päällikkökuntien synnystä.[5] Hohokam-kulttuuri saavutti suurimman maantieteellisen laajuutensa.[3]
Muutokset ja häviäminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1100-luvulta hohokamien kulttuuri alkoi muuttua edelleen. Osa kaupungeista hylättiin, mutta osa kukoisti ilmeisesti vielä jonkin aikaa. Monein eri esineiden valmistaminen taantui ja esimerkiksi tapa tuhkata kuolleita loppui.[1] Yhteydet Mesoamerikkaan heikkenivät.[5] Aikanaan yleiset pallokentät korvattiin seremoniakummuilla, joille joskus rakennettiin myös muurien ympäröimänä asuinrakennuksia. Hohokamit ovat kulttuurin muutosten perusteella saattaneet joutua esimerkiksi jonkin vieraan kansan alistamiksi.[1]
Pueblo-kansoihin kuuluneet saladot levittäytyivät rauhanomaisesti hohokamien kulttuurialueelle 1200-luvun tienoilla, mutta poistuivat muutaman sukupolven kuluttua. Mukanaan he toivat pueblotyylisen asumisen.[3] Mesoamerikkalaisen arkkitehtuurin sijaan hohokamit alkoivat suosia monikerroksisia taloja,[4] joissa asui useita perheitä. Talot rakennettiin kuivatusta savitiilestä, ja niiden perustuksiksi pystytettiin joskus maakumpu.[3] Kerrostalojen rakentaminen viittaa suureen väentiheyteen.[4]
Hohokamit omaksuivat puebloilta myös korinpunonnan taidon sekä pavun ja kurpitsan viljelyn.[3] Niiden lisäksi viljeltiin perinteistä maissia sekä revonhäntää, tupakkaa ja puuvillaa.[4] Ruokavaliota täydennettiin edelleen metsästyksellä ja keräilyllä.[3] Kalastus säilyi tärkeänä elinkeinona.[4] Kastelujärjestelmä kasvoi ennennäkemättömään laajuuteen. Hohokamien monimutkaiset kanavaverkostot olivat esikolumbiaanisen Pohjois-Amerikan edistyneimpiä, ja osia kastelujärjestelmästä on edelleen käytössä.[3]
1300-luvulla Salt River -joen tulvien uskotaan aiheuttaneen suuria tuhoja hohokamien kastelujärjestelmällä. Niiden lisäksi hohokamien yhteiskunta on saattanut kärsiä sisäisistä levottomuukissta.[1] Vuosina 1276–1299 koettu suuri kuivuus aiheutti katovuosia, ja sateet pysyivät vähäisinä ja epäsäännöllisinä 1400-luvun puoliväliin saakka.[3] Hohokamien kylät hylättiin 1450-lukuun mennessä.[2] Eri tekijät johtivat hohokamien rakentamien kylien hylkäämiseen. Selittäviä syitä on esitetty monia. Ilmastonmuutos on voinut tehdä surten kaupunkien ruokkimisesta maanviljelyllä mahdotonta. Mahdollisesti asiaan on vaikuttanut myös muiden intiaanikansojen, kuten apassien ja navajojen, saapuminen pohjoisesta.[1]
Hohokamien perintö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hohokamien raunioiden perusteella syntyi virheellinen käsitys, että koko kansa oli tykkänään hävinnyt. Vallitseva näkökanta oli pitkään, että alueen kaikki sittemmät kansat ovat muuta perua. Nykykäsityksen perusteella hohokamit tai alueen muut varhaiset kulttuurit eivät kuitenkaan varsinaisesti kuolleet sukupuuttoon. Hohokamien uskotaan edustavan vähintään osittain tohono o’odhamien, akimel o’odhamien ja pimojen esi-isiä.[1]
Espanjalaisten saapuessa hohokam-aluetta asuttivat uto-asteekkilaista kieltä puhuneet tohono o’odhamit. Talvisin he elivät pysyvien purojen läheisyydessä korkealla vuoristossa, ja kesällä he laskeutuivat tasangoille harjoittamaan kausiviljelyä. Vuoripurojen vettä ohjattiin patojen avulla. Muinaisten hohokamien tapaan tohono o’odhamit valmistavat pitaijasta hilloa, makeisia, simaa, viiniä, öljyä ja jauhoja.[5]
Hohokam-kulttuurin tärkein arkeologinen kohde on Snaketown. Se asutettiin mahdollisesti jo vuoden 300 eaa. tienoilla, mutta joidenkin arkeologien mukaan vasta 600 vuotta myöhemmin. Pueblo-vaikutteisen arkkitehtuurin tunnetuin edustaja on nelikerroksinen Casa Grande.[5]
Aineellinen kulttuuri
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hohokam-kulttuurin arkeologiset jäänteet ovat helposti tunnistettavia ruskeasta keramiikasta, johon on maalattu koristukset punaisella. Väriaineet hienonnettiin kivisillä laatoilla. Koruissa käytettiin käyneestä pitaijasta saadulla hapolla simpukankuorta. Kuoret olivat tuontitavaraa Kalifornianlahdelta, ja työstön jälkeen hohokamit myivät ne edelleen puebloille ja mogollóneille. Hohokamien kirveet tunnistaa terään tehdystä matalasta lovesta, johon kahva kiinnitettiin.[5]
Periodijako
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Katso myös: Esikolumbiaaninen kronologia
Hohokamien asuttamaa aluetta on tutkittu melko vähän.[5] Hohokam-kulttuurin arkeologia on tapana jakaa neljään kauteen, joiden alkamis- ja loppumisajankohdat vaihtelevat lähteissä hieman:[3][4]
- Pioneerit (300 eaa. – 550 jaa.) — metsästäjä-keräilijät, orastava maatalous, varhainen keramiikka, ensimmäiset kuoppatalot.[4]
- Siirtokunnat (500–900 jaa.) — Hohokam-kulttuurin levittäytyminen,[3] mesoamerikkalaisvaikutteinen arkkitehtuuri.[4]
- Kiinteä asutus (900–1200 jaa.) — Hohokam-kulttuuri laajimmillaan,[3] taiteiden kukoistus, tiiviit siteet Mesoamerikkaan.[4]
- Klassinen kausi (1200–1450 jaa.) — tehokas kasteluviljely, monikerroksiset asuinrakennukset,[4] pueblo-vaikutteet.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Andersson, Rani-Henrik & Henriksson, Markku: Intiaanit : Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen historia. Gaudeamus Helsinki University Press, 2010. ISBN 978-952-495-162-3
- Darvill, Timothy: The Concise Oxford Dictionary of Archaeology. (3. laitos. Sähkökirja.) Oxford: Oxford University Press, 2021. ISBN 9780191842788 (englanniksi)
- Johansen, Bruce E. & Pritzker, Barry M.: Encyclopedia of American Indian History. ABC-CLIO, 2008. ISBN 978-1-85109-818-7 (englanniksi)
- Talvitie, Jyrki K. & Ilmonen, Anneli (toim.): Sulkakäärme ja jaguaarijumala. Meksikon ja Guatemalan intiaanikulttuurit. Tampereen taidemuseon julkaisuja 73, 1997. ISBN 952-9549-42-3
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i j k l m n Andersson ja Henriksson 2010, s. 54–59.
- ↑ a b c d Johansen ja Pritzker 2008. s. 400–402.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r Hohokam culture Encyclopædia Britannica. 27.5.2019. Encyclopædia Britannica, Inc. Viitattu 26.10.2025. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q Velázquez Corichi, Gilda: ”Pohjois-Meksiko”. Teoksessa Sulkakäärme ja jaguaarijumala (1997, s. 82–86).
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p López Austin & López Lujan 2001, s. 36–38.
- ↑ a b c d Darvill 2021, ”Hohokam Culture”.