Hjulströmin diagrammi
Hjulströmin diagrammi on hydrologiassa ja geomorfologiassa käytetty kaavio, joka kuvaa joen kiintoaineksen eroosion, kuljetuksen ja sedimentaation riippuvuutta veden virtausnopeudesta ja partikkeleiden koosta.[1] Diagrammin on kehittänyt Uppsalan yliopiston maantieteen professori Filip Hjulström, joka esitteli sen vuonna 1935 julkaistussa väitöskirjassaan Studies of the morphological activity of rivers as illustrated by the River Fyris.
Diagrammin ylempi käyrä näyttää aineksen eroosioon vaadittavan vähimmäisvirtausnopeuden (cm/s) partikkeleiden koon (mm) funktiona. Alempi käyrä puolestaan näyttää sedimentaation mahdollistavan enimmäisvirtausnopeuden niin ikään partikkeleiden koon funktiona. Kuvaajan molemmat akselit ovat logaritmisia.
Hjulströmin diagrammin mukaan halkaisijaltaan noin 0,1 mm oleva hiekka erodoituu herkimmin jo alhaisenkin virtausnopeuden vaikutuksesta. Esimerkiksi saven ja hiesun partikkeleiden välillä vaikuttavan koheesion vuoksi tämän kaikkein hienojakoisimman aineksen erodoituminen vaatii hieman korkeamman virtausnopeuden.[1]
Alan tutkimuksen kehittyessä muun muassa ruotsalainen maantieteilijä Åke Sundberg julkaisi diagrammista yksityiskohtaisemman version vuonna 1956.[2] Nykyään kehittyneemmät kaavat, jotka ottavat paremmin huomioon muun muassa virran syvyyden ja kiintoaineksen tiheyden ovat laajalti korvanneet Hjulströmin diagrammin.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Mayhew, Susan: A Dictionary of Geography. 4. painos. Oxford University Press, 2009.
- ↑ Hjulström's Diagram Idaho State University. Viitattu 21.10.2021.