Hieroglyfika
| Hieroglyfika | |
|---|---|
| Ἱερογλυφικά | |
 Horapollonin Hieroglyfikan kansilehti vuodelta 1595. |
|
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | Horapollon? |
| Kieli | muinaiskreikka |
| Genre | grammatiikka |
| Julkaistu | 300/400-luku |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Hieroglyfika (m.kreik. Ἱερογλυφικά, pidemmin Ὡραπόλλωνος Νειλώου ἱερογλυφικά, Hōrapollōnos Neilōū hieroglyfika; lat. Hieroglyphica) on Horapollonin nimiin laitettu antiikin aikainen teos, joka käsittelee nimensä mukaisesti egyptiläisiä hieroglyfejä. Se pyrkii selittämään hieroglyfien merkitystä niiden kuva-aiheiden kautta.[1][2]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Horapollon oli egyptiläinen nimi. Tunnetuin tämänniminen toimi noin vuosina 408–450 jaa. Aleksandriassa ja Konstantinopolissa. Ei ole varmuutta siitä, oliko teos Hieroglyfika hänen kirjoittamansa vai jonkun toisen samannimisen teos. Teoksen luonne huomioon ottaen on kuitenkin ilmeistä, että kirjoittaja oli kotoisin Egyptistä.[2] Teoksen tekstissä kirjoittajan koko nimenä esiintyy ”Horapollon Niililäinen” (Horapollon Neilōos).[2][3] Joskus kirjoittajan nimenä esiintyy virheellisesti ”Horus”.[2] Teos ajoitetaan 300-luvulle[3] tai 400-luvun alkupuolelle.[2]
Hieroglyfika esittää olevansa kreikankielinen käännös, jonka joku Filippos-niminen olisi tehnyt egyptin kielestä. Tästä Filippoksesta ei ole enempää tietoa. Joskus hänet on ajoitettu niinkin myöhään kuin 1400-luvulle,[2] jolloin teoksen teksti löydettiin Kreikasta[1] (tarkemmin vuonna 1419),[4] mutta tälle ei ole erityisiä perusteita.[2] Tiedetään, että Hieroglyfikan lisäksi antiikin aikana oli olemassa lukuisia muita hieroglyfejä käsitelleitä teoksia, mutta ne eivät ole säilyneet nykyaikaan.[5]
_(14559267950).jpg)
Teoksen editio princeps oli Aldus Manutiuksen Venetsiassa vuonna 1505 painamassa laitoksessa (folio), joka sisälsi myös kreikkalaisten faabeleiden kirjoittajien teokset. Myöhempiä laitoksia ovat vuoden 1521 laitos (Pariisi, 8vo.), jossa oli mukana Bernardinus Trebatiuksen tekemä latinankielinen käännös; Jean Mercierin (Johannes Mercerius) laitokset (Pariisi, 1548, 4to.; ja 1551, 8vo.), David Höschelin laitos (Augsburg, 1595, 4to.), Jan Cornelis de Pauwin laitos (Utrecht, 1727, 4to.), joka sisälsi aiempien laitosten huomautukset, sekä Conrad Leemansin kriittinen editio (Amsterdam, 1835, 8vo.), joka sisältää johdannon ja laajan kommentaarin.[2]
Hieroglyfikasta tuli suosittu pian löytämisensä jälkeen, ja hieroglyfeistä kiinnostuttiin laajasti Euroopassa.[1][4] Teos on ollut arvokas hieroglyfien tutkijoille, sillä siinä esiintyy samoja muotoja, joita on myös egyptiläisissä muistomerkeissä.[2] Siitä ei kuitenkaan virheellisen lähestymistavan vuoksi ollut erityisen paljon apua hieroglyfien todellisessa tulkitsemisessa. Tavallaan voidaan nähdä, että se kenties pakotti hieroglyfien tutkijat etenemään pelkistä umpikujaan johtaneista kuvien tulkintayrityksistä egyptin kielen äänteiden tutkimiseen.[5]
Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hieroglyfika koostuu kahdesta kirjasta.[2] Se pyrkii selittämään, miksi tietyt käsitteet esitetään hieroglyfeissä tietyillä kuvilla,[1] ja sisältää yli sadan hieroglyfin selitykset.
Horapollon vaikuttaa useinkin ymmärtävän hieroglyfien perusajatuksen, mutta eksyy usein esimerkiksi eläimiä esittävistä kuva-aiheista niitä koskeviin kansanomaisiin myytteihin, jotka eivät liity hieroglyfeihin. Sen sijaan kirjoittaja on tietämätön siitä, että hieroglyfit olivat kehittyneet niin, että samalla tavalla äännetyt käsitteet yhdistettiin niissä toisiinsa, niin että konkreettisilla kuvilla voitiin esittää myös abstraktimpia asioita.[1]
Esimerkiksi sorsa tarkoittaa hieroglyfeissä ”poikaa”. Horapollon ymmärtää kyllä merkin merkityksen oikein, mutta selittää hieroglyfin kuva-aiheen johtuneen siitä, että sorsat huolehtivat tarkasti poikasistaan. Todellisuudessa ”poikaa” merkittiin sorsalla siksi, että sanat ”sorsa” ja ”poika" ääntyivät egyptissä melko samalla tavalla.[1][6] Horapollonin tulkinnat osoittavat kuitenkin, että merkkejä tulkittiin myös Egyptissä myöhemmin hänen esittämällään tavalla, eikä kyse ollut pelkästään muunmaalaisten harjoittamasta hieroglyfien eksotisoinnista.[1]
Teoksen toinen kirja on heikkolaatuisempi kuin ensimmäinen, mikä johtuu oletettavasti siitä, että tekstiä on muokattu myöhemmin.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g Frankfurter, David: Religion in Roman Egypt: Assimilation and Resistance, s. 254. Mythos: The Princeton/Bollingen Series in World Mythology, nide 85. Princeton University Press, 2020. ISBN 9780691214733. Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b c d e f g h i j k Smith, William: ”Horapollo”, Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology. Boston: Little, Brown and Company, 1849–1867. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ a b The Hieroglyphics of Horapollo Princeton University Press. Viitattu 10.1.2022.
- ↑ a b Periti, Giancarla: Drawing Relationships in Northern Italian Renaissance Art: Patronage and Theories of Invention, s. 159. Routledge, 2017. ISBN 9781351569231. Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b Westerfeld, Jennifer Taylor: Egyptian Hieroglyphs in the Late Antique Imagination, s. 80. University of Pennsylvania Press, 2019. ISBN 9780812296402. Teoksen verkkoversio.
- ↑ LIII. How they represent a son The Hieroglyphics. Sacred Texts. Viitattu 10.1.2022.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Horapollo Niliacus: The Hieroglyphics of Horapollo. Translated by George Boas. Mythos: The Princeton/Bollingen Series in World Mythology. Princeton, N.J.: Princeton University Press, 1993. ISBN 9780691000923.
- Wildish, Mark: The Hieroglyphics of Horapollo Nilous: Hieroglyphic Semantics in Late Antiquity. Issues in Ancient Philosophy. Abingdon, Oxon ; New York, NY: Routledge, 2018. ISBN 9781351376532.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hieroglyfika Wikimedia Commonsissa
- The Hieroglyphics of Horapollo Nilous, translated by Alexander Turner Cory, 1840. Sacred Texts. (englanniksi)
- The Hieroglyphics of Horapollo Nilous, translated by Alexander Turner Cory, 1840. (PDF) (englanniksi)