Tunturimaarianheinä
| Tunturimaarianheinä | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kladi: | Siemenkasvit |
| Kladi: | Koppisiemeniset |
| Kladi: | Yksisirkkaiset |
| Kladi: | Commelinids |
| Lahko: | Poales |
| Heimo: | Heinäkasvit Poaceae |
| Alaheimo: | Pooideae |
| Suku: | Simakkeet Anthoxanthum |
| Laji: | monticola |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Anthoxanthum monticola |
|
| Synonyymit | |
| Katso myös | |
Tunturimaarianheinä (Anthoxanthum monticola, syn. Hierochloë alpina) on monivuotinen mätästävä heinälaji simakkeiden (aiemmin maarianheinien) suvussa.
Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tunturimaarianheinä kasvaa 20–35 senttimetriä korkeaksi. Korsi on pysty ja kalju, 2–4-lehtinen. Lehdet ovat vuorottain, ruodittomat, tupelliset ja vartta lyhyemmät. Tyvitupet ovat ruskeat tai violetit. Kukkivien versojen lehtilavat ovat lyhyitä, kukattomien pitkiä. Ylin lehtilapa on 3–8 millimetriä pitkä. Lehtilapa on sisäänkiertynyt ja päältä tiheään lyhytkarvainen. Kieleke on pieni, 0,5–1,5 mm pitkä. Kukinto on 2–5 cm pitkä, tiheä ja ruskeanvioletti röyhy. Tähkylät ovat 3–5 mm pitkät, linssimäiset, kiiltävän ruskeat ja kolmikukkaiset (kaksi alinta hedekukkia ja ylin kukka kaksineuvoinen). Kaleet ovat tähkylän pituiset, ulkohelve on syvään lovipäinen ja karvainen. Vihneet lähtevät läheltä ulkohelpeen tyveä ja ovat eripituiset, pitempi on 5–9 mm pitkä. Tunturimaarianheinän hedelmä on jyvä. Heinä kukkii Suomessa heinä–elokuussa.[1]
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tunturimaarianheinä esiintyy Suomessa harvinaisena vain pohjoisimmassa Lapissa. Se kasvaa tuntureitten lakiosissa tuulenpieksämillä, harjanteilla, kallioilla ja kankailla, missä on talvisin niukasti lunta.[1][2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Pinkka – Lajintuntemuksen oppimisympäristö: Tunturimaarianheinä (Anthoxanthum monticola)
- ↑ Hämet-Ahti, Leena, Suominen, Juha, Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.): Retkeilykasvio, 4. uudistettu painos. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.