Hiei (1877)
| Hiei / 比叡 | |
|---|---|
 Hiei |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Milford Haven Shipbuilding, Pembroke |
| Kölinlasku | 24. syyskuuta 1875 |
| Laskettu vesille | 11. kesäkuuta 1877 |
| Palveluskäyttöön | 25. helmikuuta 1878 |
| Poistui palveluskäytöstä | 1. huhtikuuta 1911 |
| Loppuvaihe | romutettu |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 2 286 t (standardi) 3 778 t (kuormattu) |
| Pituus | 67,1 m (kokonaispituus) |
| Leveys | 12,5 m |
| Syväys | 5,3 m |
| Koneteho | 2×270 shp |
| Nopeus | 14 solmua |
| Miehistöä | 286–314 |
| Panssarointi | 110 mm panssarivyö |
| Aseistus | |
| Aseistus | 3 × Krupp 170 mm BL -tykkiä 6 × Krupp 150 mm BL -tykkiä 2 × 75 mm BL -tykkiä 4 × 25 mm neliputkista pikatykkiä 2 × 11 mm kaksiputkista pikatykkiä 1 × 360 mm torpedoputkea |
Hiei (jap. 比叡) oli keisarillisen Japanin laivaston vuonna 1877 vesillelaskettu Kongō-luokan korvetti.
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Kongō-luokka (ironclad)
Alus tilattiin vuoden 1875 laivasto-ohjelmassa Britanniasta Milford Haven Shipbuilding Companylta Pembrokesta ja sen suunnitteli brittiläinen laiva-arkkitehti Sir Edward James Reed. Köli laskettiin 24. syyskuuta 1875. Alus laskettiin vesille 11. kesäkuuta 1877 ja valmistui 25. helmikuuta 1878. Se saapui Yokosukaan Japaniin 22. toukokuuta.[1]
Palvelus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alus lähti 8. huhtikuuta 1880 keisarillisen Japanin laivaston ensimmäisistä pitkistä koulutuspurjehduksista vieraillen Intiassa, Persiassa sekä useissa Kaakkois-Aasian satamissa palaten Japaniin 17. syyskuuta. Japanin ja Korean Joseon-dynastian välisten suhteiden kiristyessä Japanin lähetystöhenkilökunnan salamurhien jälkeen, alus lähetettiin partioimaan Korean rannikolle kesällä 1882. Alus oli 1889 koulutuspurjehduksella Välimerellä.
Ensimmäisessä Kiinan ja Japanin sodassa alus oli Itōn johtamissa laivaston päävoimissa. Laivasto saattoi 12. syyskuuta Chemulpon maihinnousuun matkanneen saattueen määränpäähänsä, mistä amiraali Kabayama määräsi laivaston tukemaan Pyongyanyangiin matkanneita maavoimia Jalujoen ylimenossa. Laivasto siirtyi pohjoiseen 14. syyskuuta ja saapui seuraavana päivänä Taedongin suuhun, mistä kolme tykkivenettä ja kaikki torpedoveneet lähetettiin ylös jokea. Laivasto siirtyi etelään Changsangotiin Korean eteläkärkeen, jossa ne laskivat yöksi ankkurit. Aamulla 16. syyskuuta laivasto lähti luoteeseen, kun Kabayaman ja Itō saivat tiedustelutietoja Kiinan laivaston siirtyvän kohti Takushania. Kello 10.23 Yoshinon tähystäjä ilmoitti havaitsevansa savua koillisessa. Seuranneessa Jalujoen taistelussa alus oli laivaston taistelulinjan toiseksi viimeisenä ennen Fusōa. Alus oli niin hidas, että se jäi jälkeen pääjoukosta. Alus joutui kiinalaisten maaliksi, jolloin se syttyi palamaan. Tsuboin ristelijöiden avustamana alus selvisi uhasta.[2] Se osallistui 1895 Taiwanin maihinnousuun ja tulitti 13. lokakuuta Kiinan rannikkolinnaketta Takowissa.
Sotatoimien päätyttyä alus palasi koulutustehtäviin tehden purjehduksen Välimerelle vuonna 1897. Alus luokiteltiin 21. maaliskuuta 1898 kolmannen luokan tykkiveneeksi, jonka jälkeen se oli lähinnä tutkimus- ja partiotehtävissä. Seuraavana vuonna alus teki kuitenkin vielä yhden purjehduksen Välimerelle.
Venäjän–Japanin sodassa alus oli Maizurun laivastotukikohdan vartiolaivana, mistä se siirrettiin japanilaisten miehittämään Port Arthuriin. Sodan päätyttyä alus palasi tutkimustehtäviin, kunnes se poistettiin alusluettelosta 1. huhtikuuta 1911 ja myytiin romutettavaksi.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Gardiner, Robert (toim.): Conway’s All the World’s Fighting Ships 1860–1905. London: Conway Maritime Press, 2002. ISBN 0-85177-133-5 (englanniksi)
- Brook, Peter: The Battle of the Yalu 17 September 1894. Warship 1999-2000, 1999, XXII. vsk, s. 31–43. London: Conway Maritime Press. ISBN 0-85177-724-4 (englanniksi)