Hevosen hoito
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Hevosen hoito on hevosen tarpeista huolehtimista. Hevosen hoitaminen kuuluu kaikkien hevostallien jokapäiväiseen rutiiniin.
Ruokinta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hevosen luonnollista ravintoa on karkea ja vähäravinteinen heinä sekä vähemmässä määrin myös muuntyyppiset kasvit kuten pensaiden ja puiden lehdet. Vankeudessa eläviä hevosia ruokitaan useimmiten joko antamalla niiden laiduntaa luonnon- tai heinäviljellyillä laitumilla tai antamalla niille kuivaa - tai muuten säilöttyä heinää. Pienimahaisena eläimenä hevonen luonnonoloissa laiduntaa miltei jatkuvasti. Korsirehun syöminen onkin erittäin tärkeää hevoselle sekä sen luonnonmukaisen ravitsemuksen että henkisen hyvinvoinnin kannalta. Liian vähäinen korsirehun saaminen voi johtaa lukuisiin ongelmiin, kuten stereotyyppiseen käytökseen, vierasaineiden kuten karsinan kuivikkeiden tai tarhan hiekan syömiseen, ja jopa vatsahaavaan.
Helposti lihovien hevosten, esimerkiksi tiettyjen maatiaisrotujen, ruokinnassa osa heinästä voidaan korvata heinää vähäenergiaisemmalla oljella. Runsaasti energiaa kuluttavien työ- ja urheiluhevosten ruokinnassa käytetään väkirehua, usein viljaa kuten kauraa, tai teollisia rehuvalmisteita.
Karvapeitteen hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hevosten karvapeitteen hoitoon kuuluu säännöllinen harjaaminen, peseminen ja tarvittaessa myös karvan leikkaaminen ja nyppiminen.
Hevoset harjataan eli suitaan eli ruokotaan yleensä joka päivä ihosairauksien ja hiertymien välttämiseksi erityisesti varusteiden sijoissa. Aluksi lika ja irtokarva poistetaan hierovalla kumisualla. Toisena käytetään pehmeää harjaa, jolla poistetaan hienompijakoinen lika ja loput irtokarvat. Häntä ja harja selvitetään ensin sormin, jonka jälkeen voidaan käyttää kampaa tai harvaa sukaa. Päivittäiseen puhtaanapitoon kuuluu myös kavioiden puhdistaminen kaviokoukulla. Samalla tarkistetaan, että kavio on terve ja mahdollinen kengitys asianmukaisessa kunnossa.
Hevonen pestään yleensä silloin, kun se on hikinen tai erityisen likainen. Lisäksi hevosia pestään, kun tavoitellaan erityistä puhtautta esimerkiksi kilpailua tai näyttelyä varten. Hevosen pesuun käytetään erityisiä hellävaraisia pesuaineita, pesusieniä ja harjoja. Pesemiseen voidaan varustaa erillinen pesukarsina tai -kulmaus.
Rodusta, käyttötarkoituksesta ja yksilöllisistä eroista riippuen hevosen harja ja häntä voidaan leikata tai ohentaa nyppimällä eri tavoin. Erityisesti kilparatsujen harja ohennetaan ja kilpailuja varten palmikoidaan ja kiedotaan pieniksi sykeröiksi. Eri roduilla ja ratsastus- ja ajolajeilla on monenlaisia perinteitä koskien harjan ja hännän tyyliä. Yleensä vanhan ponin/hevosen karva menee huonoon kuntoon.
Varustehuolto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hevosen nahkaiset varusteet pyyhitään kostealla sienellä ja satulasaippualla käytön jälkeen ja pestään vain erityistapauksissa. Nahkavarusteita hoidetaan säännöllisesti myös satularasvalla, joka pitää nahan kimmoisana ja kestävänä ja antaa nahalle hieman kiiltävän, syvemmän värin.
Kankaiset ja muoviset varusteet voidaan harjata kuivana karvan ja lian poistamiseksi ja tarvittaessa pestä.
Kuolaimet pestään aina käytön jälkeen hevoselle epämiellyttävien kuolakovettumien ehkäisemiseksi.
Talli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kesyhevoset asuvat useimmiten talleissa yksittäisissä tiloissa, joko seisten päitsistä kiinnitettynä takaa avoimissa pilttuissa eli parsissa tai vapaina karsinoissa eli bokseissa. Nykyaikaisissa talleissa kullakin tallipaikalla on yleensä automaattinen juomakuppi, josta hevonen voi juoda halutessaan vapaasti. Muutoin juottaminen on suoritettava useita kertoja päivässä.
Hevosen tallipaikka voidaan kuivittaa esimerkiksi oljella, kutterinpurulla tai turpeella. Kuivikkeet puhdistetaan vähintään ulosteista, useimpien kuivikkeiden kohdalla myös märimmistä virtsakohdista päivittäin.
Ulkoilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vapaana olevat hevoset ovat jalkeilla ja liikuskelevat suurimman osan vuorokaudesta. Vankeudessa elävien hevosten käyttöliikunta jää usein vain muutamaan tuntiin päivässä, ja ulkoilu laitumella tai tarhassa onkin tärkeä osa hevosen hoitoa. Ihannetapauksessa hevonen voi ulkoilla turvallisessa, rauhallisessa ja suojaisassa laajassa aitauksessa mieluisan lajitoverin kanssa suuren osan vuorokaudesta.
Tarhojen ja laitumien huolto ja aitarakenteiden ylläpito on tärkeä osa hevosten terveyden ja turvallisuuden kannalta. Tarhoista ja mahdollisesti myös laitumilta poistetaan ulosteet tauti- ja loistartuntojen ehkäisemiseksi. Tarhan pohjaa ylläpidetään pyrkien alustaan, joka on tarpeeksi tukeva mutta pehmeä ja luistamaton kaikissa sääolosuhteissa eikä kerää vettä. Laitumilta torjutaan hevosille myrkyllisiä kasveja ja aitarakenteiden kunto ja mahdollisen sähköpaimenen toiminta tarkastetaan säännöllisesti. Vesiastiat täytetään ja pestään säännöllisesti. Tarvittaessa laidun voidaan uudistaa kylvämällä. Suojattomalle laitumelle voidaan pystyttää tuulelta, sateelta ja auringonpaahteelta suojaava laidunkatos.
Laitumella ympäri vuorokauden olevien hevosten tilanne tarkistetaan vähintään kerran päivässä mahdollisten loukkaantumisten tai sairastapausten varalta.
Kengitys ja vuolu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hevonen kengitetään tarvittaessa kavioiden liikakulumisen ehkäisemiseksi, joskus myös muista syistä. Ensimmäinen kengitys tehdään hevosen käyttötarkoituksesta riippuen yleensä 1–3 -vuotiaana. Kengitys uusitaan yleensä 6-8 viikon välein. Kengityksen kunto tarkistetaan päivittäin kavioiden puhdistuksen yhteydessä. Kengittämättömien hevosten kaviot voidaan tarvittaessa vuolla.
Hammashuolto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hevosen hampaita huolletaan lähinnä raspaamalla eli hiomalla tarvittaessa. Huonokuntoiset tai kuolaimen käyttöä häiritsevät liikahampaat voidaan poistaa. Passiivisesti hammasterveyttä voidaan edistää välttämällä makeiden makupalojen antamista ja varmistamalla, ettei hevonen syö esimerkiksi ikävystymistään vaikkapa hiekkaa.
