Hertta Aalto
Hertta Aalto (23. toukokuuta 1888 Uusikirkko Tl - 26. tammikuuta 1970 Kalanti) oli suomalainen runoilija.[1]
Aallon vanhemmat olivat kansakoulunopettajat Fredrik Aalto ja Ida Aalto. Aalto kasvoi tiukassa kurissa vanhempien kontrolloidessa jopa hänen pukeutumistaan ja ystäväpiiriään. Aalto kirjoitti ylioppilaaksi Rauman lyseosta 1907, jonka jälkeen hän opiskeli Helsingin yliopistossa ja Ateneumissa. Opinnot jäivät kuitenkin kesken mielenterveysongelmien vuoksi. Hän matkusti parin vuoden ajaksi ulkomaille toipumaan ja asettui myöhemmin koulukaupunkiinsa Raumalle. Vuonna 1917 Aalto palasi synnyinpitäjäänsä hoitamaan sairastunutta isäänsä. Isänsä kuoltua vielä samana vuonna Aalto joutui jälleen vuosiksi sairaalahoitoon. Hän suostui lähtemään sairaalasta vasta äitinsä kuoltua 1942, jonka jälkeen hän asettui tämän rakennuttamaan taloon Männäisten koulun läheisyyteen.[1]
Viimeiset kolme vuosikymmentään Aalto eli mökissään erakoituneena ja kirjoitti pääosan tuotannostaan. Hän teki myös lyijykynäpiirroksia ja öljyvärimaalauksia. Aalto kirjoitti yhteensä 600 runoa, mutta ei milloinkaan tarjonnut niitä julkaistavaksi. Hänen runojaan on julkaistu kolmessa 2000-luvun alussa ilmestyneessä kokoelmassa, jotka on toimittanut ja kustantanut kalantilainen tietokirjailija Leila K. Tuominen. Teokset sisältävät myös Jukka Salosen valokuvia.[1]
Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Aalto, Hertta; Tuominen, Leila K. (toim.): Aaltoja. Uusikaupunki: Leila K. Tuominen, 2005. ISBN 951-97552-6-8.
- Aalto, Hertta; Tuominen, Leila K. (toim.): Heijastuksia. Uusikaupunki: Leila K. Tuominen, 2007. ISBN 978-951-97552-9-8.
- Aalto, Hertta; Salonen, Jukka; Tuominen, Leila K. (toim.): Aika : kalenterikirja. Uusikaupunki: Leila K. Tuominen, 2008. ISBN 978-952-67146-0-8.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Sankkila, Heikki: Hertta Aalto kirjoitti 600 runoa erakkona 29.8.2005. Turun Sanomat. Viitattu 7.3.2023.
| ||||||||||
